torstai 3. toukokuuta 2012
Ulpu kokeili näyttelyssä olemista sekä sai suomen kansalaisuuden.
0.58 | Lähettänyt
Rapsutin |
On jälleen aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuinka ollakkaan ystäväpiirissä on putkahdellut pieniä oci-pentuja kuin sieniä sateella. Ensin Junon kasvattikodissa Tampereella syntyi ruskeatäpläiselle Taralle viisi ihanaa pentua ja sitten muutaman päivän perästä Junon viikonloppuheila Terttu sai neljä suklaatäplikästä pentua. Käsittääkseni kaikki karvapallot ovat vielä vapaina ja kiinnostuneet tai muuten vain ihania pentukuvia halajavat voivat vierailla Northallan tai Hiutaleen pentusivuilla.
Ulpu oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissä sunnuntaina 29.4.2012. Näyttelyissä meni mukavasti, vaikkakin möykkäävät lapset ottivat kaikkia päähän. Ulpua jännitti hieman, mutta onneksi arvostelu oli sen verran myöhään että pahin ujoilu kerkesi mennä jo ohi. Arvostelupöydällä Ulpu oli ensikertalaiseksi mielestäni varsin reipas. Harmi vain ettei arvostelusetelistä ole minulle mitään iloa. En ymmärrä sieltä kuin satunnaisia kirjaimia tai sanoja. Ilmeisesti hyvä on kun melkein joka kohdassa lukee ex..ex..ex. Ja tuloskin oli toivottu EX1. Ulpulla ei tosin värinsä puolesta kauheasti kilpakumppaneja löydykkään, toisin kuin Junolla joka on suklaatäpläinen.
Näyttelyiden tiimellyksessä saimme kotiin viemisiksi myös vasta saapuneen todistuksen Ulpun uudesta kansalaisuudesta. Rekisterikirja saapui juuri ennen näyttelyitä ja näin Ulpusta tuli Suomalainen.
Junohan ei suomen näyttelyihin voinut nyt osallistua, sillä seuraava serti pitää kuulema hakea ulkomailta saakka. No mehän haemme ja matkaammekin huomenna Junon ja Ulpun kanssa Tallinnaan testailemaan näyttelyhäkkejä. Jos onni on myötä, palaa Juniper reissulta uuden tittelin kera.
Kuinka teillä nukutaan? Haagassa kissakolmikko on viimeaikoina kunnostautunut improvisoiviin asentoihin ja eksperimentaaliseen nukkumiseen.
Ulpu oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissä sunnuntaina 29.4.2012. Näyttelyissä meni mukavasti, vaikkakin möykkäävät lapset ottivat kaikkia päähän. Ulpua jännitti hieman, mutta onneksi arvostelu oli sen verran myöhään että pahin ujoilu kerkesi mennä jo ohi. Arvostelupöydällä Ulpu oli ensikertalaiseksi mielestäni varsin reipas. Harmi vain ettei arvostelusetelistä ole minulle mitään iloa. En ymmärrä sieltä kuin satunnaisia kirjaimia tai sanoja. Ilmeisesti hyvä on kun melkein joka kohdassa lukee ex..ex..ex. Ja tuloskin oli toivottu EX1. Ulpulla ei tosin värinsä puolesta kauheasti kilpakumppaneja löydykkään, toisin kuin Junolla joka on suklaatäpläinen.
Näyttelyiden tiimellyksessä saimme kotiin viemisiksi myös vasta saapuneen todistuksen Ulpun uudesta kansalaisuudesta. Rekisterikirja saapui juuri ennen näyttelyitä ja näin Ulpusta tuli Suomalainen.
Junohan ei suomen näyttelyihin voinut nyt osallistua, sillä seuraava serti pitää kuulema hakea ulkomailta saakka. No mehän haemme ja matkaammekin huomenna Junon ja Ulpun kanssa Tallinnaan testailemaan näyttelyhäkkejä. Jos onni on myötä, palaa Juniper reissulta uuden tittelin kera.
Kuinka teillä nukutaan? Haagassa kissakolmikko on viimeaikoina kunnostautunut improvisoiviin asentoihin ja eksperimentaaliseen nukkumiseen.
Tämän kaiken mukavuuden kukkuraksi Ulpu (Mitha Goobita Yangatin) täyttää
tänään 6 kk! Meille tullessaan pieni, hieman alle kaksi kiloinen
lumileopardi on kasvanut meillä ollessaan 2,7 kiloiseksi nuoreksi
naiseksi. Onnea Pulpu Pullamaha!
Tunnisteet:
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Riiviö nimeltä Ulpu
Ulpu on nykyisin hirmuinen ja kovasti ihana riiviö. Ulpun ensisijaisena kohteena toimii Juno, mutta myös Paavo kelpaa painikaveriksi. Jostain syystä poikakissat antavat tämän tuhatjalkaisen neulatyynyt estoitta repiä korvista, hyökkäillä ja vaania. Välillä kuitenkin huomaan että varsinkin Junoa alkaa homma tympimään.
Ulpulla on loistava kyky vaania ja sitten hyökätä. Ulpu voi olla missa vain!
Usein käy niin, että Ulpu saa suurimman tyydytyksen jo valmiiksi maassa olevasta kolliparasta. Levolle asettunut pahaa aavistamaton kissa on mainio kohde hyökkäykselle...
Mutta toisinaan myös istuma-asennossa oleva on helppo kohde jos korvat vain liikkuvat!
Usein homma etenee niin että ensimmäisen hyökkäys aallon jälkeen istutaan ja piiskataan häntää ja sitten taas mennään.
Sain vielä muutaman pikkuruisen videopätkän Ulpun painiotteista. Aurinkoa ottamassa ollut Juno parka ei voi muuta kuin puolustautua iskuilta :)
Leikin jälkeen mennään taas peräkanaa. Mieluiten kuitenkin niin että Juno menee pää Ulpun takapuolessa. Siellä on kuitenkin NIIN hyviä tuoksuja. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin myös Junon sotavammat. Kaksi kaljua länttiä lavassa by Ulpu.
Ulpu on myös kasvanut. Pikkuneiti saa ruokaa 3-4 kertaa päivässä ja annoskoko on kivunnut jo n.100g/ruokailu.Ilmeisesti energiaa kuluu todella paljon sillä paino ei ole vieläkään kuin jotakuinkin 2,3 kg vaikka mittariin tuli eilen täyteen 5kk rajapyykki.
Ulpun ehkä yksi söpöimmistä piirteistä on vakavuus. Pikkuneidillä on loistava huumorintaju mutta silti aina katseen kohdatessa silmistä paistaa vakava katse..perusilme on enimmäkseen vakavan ja hieman huolestuneen välimaastossa. Ei kuitenkaan liene yllätys että Ulpu on mielestämme kaunis.
Ulpua mennäänkin näyttämään tuomareille ensimmäisen kerran huhtikuun lopussa messukeskukseen. Paikalla olemme sunnuntaina ja siitä viikon päästä olisikin tarkoitus suunnata lätäkön tuolle puolen kumpaisenkin täplän kanssa.
Ilmeisti jokaisen päivityksen loppuun löytyy uusi kaverikuva!
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Elämä asettuu uomiinsa..pikkuhiljaa.
Tuntuu että nyt koko ajan tapahtuu kaikkea mistä pitäisi muistaa tännekkin kirjoitella..kauheasti siis kissa aiheista hässäkkää jonka pääkapellimestarina on toiminut viimeiset viikot pikku Ulpuliini.
Yritetään jonkinmoista aikajanaa siis luoda. Toissa viikolla sain kuumeisesti odotetun tekstiviestin Hiutaleen kissalasta: Beigetäplikkään Terttu Telperionin nisät olivat alkaneet punoittamaan ja muutenkin merkit olivat sen suuntaisia että meille "implantti lupa" irtosi.
Tertun odotusta voi seurata vaikkapa Hiutaleen omilta FB-sivuilta. Tertun laskettu aika on 22.4.2012.
Junolle siis piti varata aika kemialliseen kastraatioon, samalla reissulla Juno ja Paavo pääsisivät ensimmäiseen hampaidenpuhdistukseenkin. Soitin neljälle maantieteellisesti lähimmälle eläinlääkäriasemalle ja pakettihintojen vaihtelu yllätti suuresti. Halvimmillaan 2x hampaat+implantti olisi ollut hieman päälle 300€, kalleimmillaan 420€! Valitsin diplomaattisesti hintahaitarin keskipäästä ja loppusumma kassalla olikin lopulta 353,80 (tosin tähän kuului kissakolmikolle Milbemax- matokuuri).
Paavon osalta kaikki oli mennyt hyvin. Paino oli laskenut entisestään ja oli nyt "vain" 5,6kg elikkä viime syyskuusta painoa oli tippunut vielä 300g.
Juno oli tiputtanut painoa myös tuon samaisen 300g (nyt siis 4,9kg) mutta muuten kaikki ei ollutkaan mennyt yhtä mainosti kuin Paavolla.
Junolla oli alkanut nukutuksen loppupuolella sieraimista valumaan hieman nestettä ja todettu että hengitys oli mennyt hieman vaikeaksi. Tästä oli selvitty nesteenpoistolääkityksellä sekä antibioottipiikillä. Kotiin lähtiessämme hengitys ja muut elintoiminnot olivat jo täysin normaalit. Mukaan sain kuitenkin kaksi pientä palaa nesteenpoistolääkettä jotka annostelin Junon ruokaan kahtena seuraavanä päivänä. Syytä moiselle nesteenkeräykselle ei oikein tiedetä. Eläinlääkärin mukaan jotkut kissat vain reagoivat noin nukutukseen ja seuraava kerta voi olla täysin oireeton.
Hampaat ovat nyt kuitenkin puhtaat, ja Junolla on pikkuruinen implantti mahassa. Kauhulla odotan milloin testosteroni piikki puskee päälle ja Juno aloittaa meuhkaamisen. Nyt kolme päivää implantinlaiton jälkeen en ole huomannut minkäänlaista kollittelua. Ei kai se perjantain nukutus voi enää nyt maanantaina vaikuttaa??? Juno on hyväntuulinen ja torkkuu siellä täällä..jopa uuninkin päällä :) Huvitusta on herättänyt viimepävinä myös Junon uusi ääni... ääni on pieni ja mariseva. Volyymi on laskenut aivan selvästi tai sitten Junolla ei ole vain ollut mitään sellaista sanottavaa mitä ei puskemisella voisi hoitaa.
Ulpulla on sen sijaan mennyt kirjaimellisesti lujaa. Kassit (varsinkin rapisevat) ovat mieluisia, mutta kaikkien näiden lelujen yläpuolelle asettuu IKEAN HIIRI! Tiedä häntä lieneekö asiaan osuutta sillä, että yksi sellainen matkusti Ulpun kanssa kuljetuslaukussa Hollannista tänne saakka, vai onko niissä jotain muuta taikaa mitä me ihmiset emme tajua? Ulpulla on näitä hiiriä jo neljä. Kaksi valkoista, yksi ruskea ja yksi harmaa. Jos haluatte ilahduttaa Ulpua, näillä se onnistuu!
Olemme eläneet Ulpun kanssa nyt kolme viikkoa eikä sitä voi käsittää. Ulpusta tuli todella nopeasti yksi täydellinen osa perhettämme.Ulpu on nyt myös ystävystynyt paremmin Paavon kanssa. Kiehnäämien ja leikkiminen on kaverusten kesken lisääntynyt päivä päivältä.
Ei Paavo vielä kuitenkaan yllä aivan Junon tasolle Ulpun sydämessä, vaikka Paavokin sen mielestä tosi kiva on :)
----------------Haagapalatsi kuittaa.-----------------
Yritetään jonkinmoista aikajanaa siis luoda. Toissa viikolla sain kuumeisesti odotetun tekstiviestin Hiutaleen kissalasta: Beigetäplikkään Terttu Telperionin nisät olivat alkaneet punoittamaan ja muutenkin merkit olivat sen suuntaisia että meille "implantti lupa" irtosi.
Tertun odotusta voi seurata vaikkapa Hiutaleen omilta FB-sivuilta. Tertun laskettu aika on 22.4.2012.
Junolle siis piti varata aika kemialliseen kastraatioon, samalla reissulla Juno ja Paavo pääsisivät ensimmäiseen hampaidenpuhdistukseenkin. Soitin neljälle maantieteellisesti lähimmälle eläinlääkäriasemalle ja pakettihintojen vaihtelu yllätti suuresti. Halvimmillaan 2x hampaat+implantti olisi ollut hieman päälle 300€, kalleimmillaan 420€! Valitsin diplomaattisesti hintahaitarin keskipäästä ja loppusumma kassalla olikin lopulta 353,80 (tosin tähän kuului kissakolmikolle Milbemax- matokuuri).
Paavon osalta kaikki oli mennyt hyvin. Paino oli laskenut entisestään ja oli nyt "vain" 5,6kg elikkä viime syyskuusta painoa oli tippunut vielä 300g.
Juno oli tiputtanut painoa myös tuon samaisen 300g (nyt siis 4,9kg) mutta muuten kaikki ei ollutkaan mennyt yhtä mainosti kuin Paavolla.
Junolla oli alkanut nukutuksen loppupuolella sieraimista valumaan hieman nestettä ja todettu että hengitys oli mennyt hieman vaikeaksi. Tästä oli selvitty nesteenpoistolääkityksellä sekä antibioottipiikillä. Kotiin lähtiessämme hengitys ja muut elintoiminnot olivat jo täysin normaalit. Mukaan sain kuitenkin kaksi pientä palaa nesteenpoistolääkettä jotka annostelin Junon ruokaan kahtena seuraavanä päivänä. Syytä moiselle nesteenkeräykselle ei oikein tiedetä. Eläinlääkärin mukaan jotkut kissat vain reagoivat noin nukutukseen ja seuraava kerta voi olla täysin oireeton.Hampaat ovat nyt kuitenkin puhtaat, ja Junolla on pikkuruinen implantti mahassa. Kauhulla odotan milloin testosteroni piikki puskee päälle ja Juno aloittaa meuhkaamisen. Nyt kolme päivää implantinlaiton jälkeen en ole huomannut minkäänlaista kollittelua. Ei kai se perjantain nukutus voi enää nyt maanantaina vaikuttaa??? Juno on hyväntuulinen ja torkkuu siellä täällä..jopa uuninkin päällä :) Huvitusta on herättänyt viimepävinä myös Junon uusi ääni... ääni on pieni ja mariseva. Volyymi on laskenut aivan selvästi tai sitten Junolla ei ole vain ollut mitään sellaista sanottavaa mitä ei puskemisella voisi hoitaa.
Ulpulla on sen sijaan mennyt kirjaimellisesti lujaa. Kassit (varsinkin rapisevat) ovat mieluisia, mutta kaikkien näiden lelujen yläpuolelle asettuu IKEAN HIIRI! Tiedä häntä lieneekö asiaan osuutta sillä, että yksi sellainen matkusti Ulpun kanssa kuljetuslaukussa Hollannista tänne saakka, vai onko niissä jotain muuta taikaa mitä me ihmiset emme tajua? Ulpulla on näitä hiiriä jo neljä. Kaksi valkoista, yksi ruskea ja yksi harmaa. Jos haluatte ilahduttaa Ulpua, näillä se onnistuu!Olemme eläneet Ulpun kanssa nyt kolme viikkoa eikä sitä voi käsittää. Ulpusta tuli todella nopeasti yksi täydellinen osa perhettämme.Ulpu on nyt myös ystävystynyt paremmin Paavon kanssa. Kiehnäämien ja leikkiminen on kaverusten kesken lisääntynyt päivä päivältä.
Ei Paavo vielä kuitenkaan yllä aivan Junon tasolle Ulpun sydämessä, vaikka Paavokin sen mielestä tosi kiva on :)
Ulpu ja Juno - Juno ja Ulpu. He ovat kuin majakka ja perävaunu.
Alla viimeviikon söpöilysaldoa:
----------------Haagapalatsi kuittaa.-----------------
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Kakkaisempi juttu.
Kaksi viikkoa sitten elämä Haagassa mullistui kun lentävä Hollantilainen, eli Ulpu muutti meille ja sekoitti pippurisella luonteellaan koko valtakunnan. Ensimmäinen viikko oli ihmisten osalta pelkkää paimennusta mutta tämä toinen jo aivan jotain muuta.
Ensin kieputeltiin Juniper pikkusormen ympärille. Junon luokse mennään pesulle kuin ihmiset suihkuun, Junon perässä mennään ja Junoa kiusataan. Junon yritykset alistamiselle/päällepyrkimiselle ovat vähentyneet sitä mukaan kun Ulpun itsetunto kasvaa. Eikä ole muuten mikään pieni itsetunto mikä kissan sisältä punkeaa! Junon häntää revitään ja purraan, myös möhkälemäinen kollinpää saa pieneltä neidiltä suuria haleja kynsien ja hampaiden kanssa. Ihmeellisen rauhallinen Juno ei osaa puolustautua tältä hurmurilta laisinkaan. Välillä tuntuu että Juno tekee mitä Ulpu käskee, tyytymättömyys kuuluu lähinnä äkinältä joka voisi ihmiskielellä kuulostaa miehen nöyrtyneeltä "joo-joo" lupaukselta. Juno on mennyttä miestä!
Paavo ottaa edelleen hieman rauhallisemmin, mutta pesuja ja yhteisiä leikkejä viritellään päivittäin. Paavo saattaa olla myös kokonsa puolesta sen verran kömpelömpi, ettei aivan kaikkiin pikkuneidin nukkekotileikkeihin edes taivu. Usein Paavo tarkkailee leikkejä, tekee yllätys keskeytyksen, varastaa shown ja poistuu takaisin tarkkailuasemiinsa.
Paavolla on edelleen pienoisia ongelmia laatikolla käymisen suhteen. Tytön läsnäolo on pistänyt pepun lukkoon eikä kakkaa näy...tällä viikolla ei kertaakaan. Paavo saa märkäruokaa, kalaölyä, ruohoa, riisiä ja puuroa. Kaikkea mahdollista mistä yleensä maha löystyy mutta ei, niin ei! Huomenna haen kissanmallasta ja jos ei kohta mitään tapahdu annostelen ruokaan parafiiniöljyä viho viimeisenä keinona.
Olin aluksi huolissani, mutta nyt huoli on hieman helpottanut. Paavo ei nimittäin vaikuta yhtään kipeältä tai apaattiselta. Se syö, leikkii, kurisee ja on muutenkin ihan kuin vain Paavo olla voi. Pissatkin löytävät laatikoihin mutta ne kiinteät mötkylät ei. Ei se ihan kauhean kipeä voi olla, eihän?
Kääntöpuolena umpeen menneelle mahalle Ulpu avasi omansa tiistaina ensimmäisen jauheliha-aterian tuloksena. Lihaa on maisteltu urakalla ja kaikki on mennyt hyvin kunnes jauhettu liha sai jostain syystä massun sekaisin. Ruokaan on koko asumisen alkutaipaleen ajan lisätty Tehobaktia jonka pitäisi auttaa ruokinnan muutosten sulattamisessa, mutta nyt siitä ei jostain syystä ollut apua. Pikkuinen kissa kipitti vähän väliä laatikolle vatsa aivan löysällä. Me ihmiset pääsimme nauttimaan asiaan kuuluvista hajuista ja äänistä pitkin päivää. Huolestuimme kamalasti kun normaalisti jättiannoksen ruokaa hotkiva pikkutyttö ei koskenutkaan päiväruokaansa. Puheluja kasvattajan suuntaan ja netissä surffailua vaivan hoitoon. Onneksi minulla oli Aptuksen Attapektiä varalla ja sitä sitten ruuttaamaan puolikas tabletti vastustelevaan pikkukissaan.
Ulpu nukkui koko päivän, enkä minä saanut mitään tehtyä. Istuin vieressä huolesta solmussa ja nypin Ulpun niskaa siltä varalta että pikkuinen kuivuisi. Hieman jaksoi kehrätä vastaukseksi, mutta seuraavat 4 tuntia menivät Ulpulta pitkälti unen ja valveen rajamailla. Joskus illalla Ulpu sitten nousi, venytteli ja meni juomaan. Pian iltaruokaakin maisteltiin ihan vähän ja myöhemmin lisää.
Piristyminen tapahtui hitaan alun jälkeen ihmeellisen nopeasti ja pian alkoikin normaali iltasäpinä.
Muutoinkin Ulpu on selvästi siirtynyt kotoutumisen toiseen vaiheeseen, nimittäin tutkimiseen ja uuden opetteluun. Jostain syystä Ulpu on keksinyt samat jekut joita kollipojat tekivät pentuaikoinaan. Jotenkin meistä ihmisistä välillä tuntuu että kollit toimivat lastenvahtivuoroissa samalla opettaen Ulpulle omia juttujaan.
Lopuksi vielä lisätodisteita tämän sydämenvalloittajana poseerauskyvyistä. Ulpu osaa olla kauniisti kameran edessä, jos itse vain niin tahtoo!
Vähän sivuprofiiliakin on ilmeisesti kuvattava
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Meille muutti Ulpu!!!
Pitkäaikainen unelmani täyttyi vihdoin sunnuntaina 26.2, kun Mitha Goobita Yangatin muutti (tai oikeastaan lensi..) Hollannista saakka tänne meille asumaan.
Pian Junon tulon jälkeen tajusin ettei unelmieni värisuora vielä ollutkaan täysi. Ocicat kasvattajien sivuilla törmäsin sattumalta kuviin hopeatäplikkäistä oceista ja hullaannuin täysin. Suomessa kuitenkin valitettavan vähän törmää kyseiseen väriin. Asia muhi pitkään mielessäni ja "uuden veren" tuominen suomen kasvatustyöhön alkoi tuntua tärkeämmältä kuin "ihan-minkä-tahansa" hopea kissan saaminen.
Eksyin ulkomaalaisten kasvattajien sivuille ja siitä se sitten lähti..
Mitha, joka sai muutaman päivän nimipähkäilyn jälkeen sai nimekseen Ulpu, ei ole yksin minun omistuksessani, vaan osa pikkuneidistä kuuluu Northallan kissalaan Tampereelle. Ilman Northallan Ullan apua ei pikkuinen meille olisi ikinä päätynytkään. Kiitos siitä!
Itse en koe olevani kasvattaja, enkä sellaiseksi ehkä ikinä haluakkaan. Olen silti kiinnostunut näistä täplikkäistä ihanuuksista ja haluan kykyni mukaan auttaa kasvatustyössä siihen vihkiytyineitä. Se on helppoa kun on ystäviä joilla on homma hanskassa!
Ulpu saapui meille sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä. Laukussa istunut pikkuneiti murisi kuin manaaja ikään meidän kollipojille. Sähinät loppuivat vasta keskiviikon tietämillä ja nyt melkein viikon yhteiselon jälkeen alkaa kissapoikien ja neidin elämä tasoittua. Juno ei sähissyt eikä murissut pikkuruiselle Ulpulle missään vaiheessa vaan halusi lähinnä tutustua ihan heti pian. Ei ihan sopinut tämä pikkukissalle. Paavo puolestaan hämmentyi niin että ei uskaltanut muutamaan päivään edes kakalla käydä! Onneksi ummetus meni ohi ja nyt Paavo onkin huomannut että Ulpun kanssa leikkiminen onkin TODELLA mukavaa puuhaa. Pahvilaatikot saivat kyytiä aamulla kun hieman yli kaksikiloinen pikkukissa painii kuusikiloisen tonnikeijun kanssa pahvilaatikossa.
Torstaina näky oli jo tälläinen. Ihmiset olivat hetken huolissaan ettei Junoherra vain murskaa painollaan toista, mutta aivan tasaisesti Ulpun kylki nousi ja laski. Juno pesee ja hoitaa Ulpukkaa sellaisella antaumuksella että välillä tulee kyseenalaistaneeksi kollipojan motiivit.
Juno kävi naisissa viikko ennen Ulpun tuloa ja nyt odotellaankin tietoa nisien punoituksesta. Kaunis Terttu daami löytyi Hiutaleen kissalasta. Sielä siis keväänkorvilla tiedossa Junon lapsukaisia :) Kun jonkinmoinen varmuus isäksi tulemisesta on Junolle laitetaan Implantti ettei täpläkavereiden rakkaus etene lisääntymisvaiheeseen ennen aikojaan. Junon on tarkoitus alkaa Ulpulle tulevaisuudessa mieheksi, kunhan aika on kypsä ja sen jälkeen nyytit napsitaan pois.
Meille muutti siis kolmas kissa. Ihana Ulpu Ulpukka joka sanoo iiih! ja rakastaa vessapaperi hylsyjä..koko talon vanha henkilökunta sekä kissa asukit ovat aivan lumoutuneita tästä pienestä tomerasta sipulisissistä!
Pian Junon tulon jälkeen tajusin ettei unelmieni värisuora vielä ollutkaan täysi. Ocicat kasvattajien sivuilla törmäsin sattumalta kuviin hopeatäplikkäistä oceista ja hullaannuin täysin. Suomessa kuitenkin valitettavan vähän törmää kyseiseen väriin. Asia muhi pitkään mielessäni ja "uuden veren" tuominen suomen kasvatustyöhön alkoi tuntua tärkeämmältä kuin "ihan-minkä-tahansa" hopea kissan saaminen.
Eksyin ulkomaalaisten kasvattajien sivuille ja siitä se sitten lähti..
Mitha, joka sai muutaman päivän nimipähkäilyn jälkeen sai nimekseen Ulpu, ei ole yksin minun omistuksessani, vaan osa pikkuneidistä kuuluu Northallan kissalaan Tampereelle. Ilman Northallan Ullan apua ei pikkuinen meille olisi ikinä päätynytkään. Kiitos siitä!
Itse en koe olevani kasvattaja, enkä sellaiseksi ehkä ikinä haluakkaan. Olen silti kiinnostunut näistä täplikkäistä ihanuuksista ja haluan kykyni mukaan auttaa kasvatustyössä siihen vihkiytyineitä. Se on helppoa kun on ystäviä joilla on homma hanskassa!
Ulpu saapui meille sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä. Laukussa istunut pikkuneiti murisi kuin manaaja ikään meidän kollipojille. Sähinät loppuivat vasta keskiviikon tietämillä ja nyt melkein viikon yhteiselon jälkeen alkaa kissapoikien ja neidin elämä tasoittua. Juno ei sähissyt eikä murissut pikkuruiselle Ulpulle missään vaiheessa vaan halusi lähinnä tutustua ihan heti pian. Ei ihan sopinut tämä pikkukissalle. Paavo puolestaan hämmentyi niin että ei uskaltanut muutamaan päivään edes kakalla käydä! Onneksi ummetus meni ohi ja nyt Paavo onkin huomannut että Ulpun kanssa leikkiminen onkin TODELLA mukavaa puuhaa. Pahvilaatikot saivat kyytiä aamulla kun hieman yli kaksikiloinen pikkukissa painii kuusikiloisen tonnikeijun kanssa pahvilaatikossa.
Torstaina näky oli jo tälläinen. Ihmiset olivat hetken huolissaan ettei Junoherra vain murskaa painollaan toista, mutta aivan tasaisesti Ulpun kylki nousi ja laski. Juno pesee ja hoitaa Ulpukkaa sellaisella antaumuksella että välillä tulee kyseenalaistaneeksi kollipojan motiivit.
Juno kävi naisissa viikko ennen Ulpun tuloa ja nyt odotellaankin tietoa nisien punoituksesta. Kaunis Terttu daami löytyi Hiutaleen kissalasta. Sielä siis keväänkorvilla tiedossa Junon lapsukaisia :) Kun jonkinmoinen varmuus isäksi tulemisesta on Junolle laitetaan Implantti ettei täpläkavereiden rakkaus etene lisääntymisvaiheeseen ennen aikojaan. Junon on tarkoitus alkaa Ulpulle tulevaisuudessa mieheksi, kunhan aika on kypsä ja sen jälkeen nyytit napsitaan pois.
Meille muutti siis kolmas kissa. Ihana Ulpu Ulpukka joka sanoo iiih! ja rakastaa vessapaperi hylsyjä..koko talon vanha henkilökunta sekä kissa asukit ovat aivan lumoutuneita tästä pienestä tomerasta sipulisissistä!
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Pakkasta pakoon peiton alle!
Aikaa on taas vierähtäny kiitettävästi ja on ilmeisesti aika päivitellä tännekkin kuulumisia ja raportoida menneestä näyttelyreissusta.
Osallistuimme siis tammikuussa pidettyihin Surokin kissanäyttelyihin kumpaisenakin päivänä. Lauantain aamuherätyksestä selvittyäni lähdin Junon kanssa kohti kaapelia. Kissaparka oli lähtiessämme niin unessa että tajusi jotain tapahtuneen vasta kun pääsimme hyytävään pakkasilmaan. Vastalauseita esiteltiin kiitettävästi siihen saakka että hyppäsimme junaan.
Varsinaisissa näytelmissä menikin sitten hyvin. Junoa arvosteli mukava herra jonka mielestä oli hauskaa että Junolla oli niin paljon täpliä. Mutta eihän Ocilla niitä koskaan liikaa voi olla, vai voiko??? Joka tapauksessa setä piti Junosta niin paljon että kaikenlaisien parhauksien jälkeen hän nimesi vielä Juniperin tuomarin parhaaksi joka puolestaan johti paneeliin. Allekirjoittanut kummasteli taputuksia selkään ja onnitteluita kun enhän minä mitään ollut tehnyt. En edes ensin tajunnut mitä tapahtui, ja vaikka minulle asia selitettiinkin en oikein ymmärtänyt. Olihan se hienoa että katti parjäsi, mutta ei se minulle tärkeintä ole. Iloinen olin kuitenkin ja ennenkaikkea Northallan puolesta, sillä heillehän tuollaisista asioista on enemmän iloa kuin meille täällä Haagassa.
Toinen päivä menikin jo melkein rutiinilla hyvässä seurassa :) Junon arvostelu olikin jo hyvissä ajoin ja sertin saatuaan päivän kisat loppuivat siihen. Se kelpasi ihmisseurueelle jotka suuntasivat kahvion puolelle nauttimaan tuopposet sunnuntain kunniaksi. Seuraavaksi meitä on houkuteltu Viroon kevääksi..Saapa nähdä mitä siellä tapahtuisi jos ja kun reissu onnistuisi.
Junolle on myös näillä näkymin tiedossa suttura jos toinenkin. Ensimmäinen olisi tarkoitus treffata jo tässä kevät talvella ja se toinen..niin sitten joskus vuoden päästä :) Junolle laitetaan nimittäin implantti kaulaan. Laulelut ovat valon lisääntyessä kiihtyneet sellaisiin sfääreihin että me ihmiset sekoamme. On siihen muitakin syitä, mutta ei ihan tohdi niitä tässä vielä ladella.
Pakkasten saavuttua talon kissaväki ei viihdy enään kauheasti maantasolla. Talomme on vanha ja jokaisesta välistä vetää. Varsinkin Juniper kaivautuu peittoihin ja paitojen alle mäkisemään. Syliin tullaan koko ajan pörisemään ja leipomaan. Sillä on kylmä.
Juuri äsken kurkkasin sohvahuovan alle ja tälläinen sieltä löytyi:
Junolla on hurmaava tapa nukkuessaan vetää niskanahka melkein hupuksi pään päälle sekä lurpattaa korvia melkein suoraan sivuilla. Herralla on myös huvittava tapa aloittaa korina-ähinä tai muu tukehtumiselta kuulostava hengitys kun sen nostaa syliin tai hän tulee itse syliin nukkumaan. Sitä on tehty jo pennusta asti, ettei kyseessä liene kuitenkaan mitään vakavaa.
Paavo puolestaan jatkaa söpöilyään. Muutoksia on kuitenkin paksukaisessakin huomattu. Hoikentumisen myötä Paavon elämään on hiipinyt aktiivisuus, joka ei kyllä seuraavista kuvista kauheasti näy. Paavo leikkii todella paljon, yksinään, meidän kanssa sekä tietenkin säpisee Junon kanssa. Myös kesyyntymisessä on otettu askelia eteenpäin. Läheisyyttä haetaan huomattavasti enemmän kuin ennen ja sitä vaaditaan suureen ääneen! Tosin Paavon ääni on mitä on, käytännössä kuristaan ja piipitetään. Iso kissa hennolla äänellä. Se on meidän Paavo <3
Osallistuimme siis tammikuussa pidettyihin Surokin kissanäyttelyihin kumpaisenakin päivänä. Lauantain aamuherätyksestä selvittyäni lähdin Junon kanssa kohti kaapelia. Kissaparka oli lähtiessämme niin unessa että tajusi jotain tapahtuneen vasta kun pääsimme hyytävään pakkasilmaan. Vastalauseita esiteltiin kiitettävästi siihen saakka että hyppäsimme junaan.
Varsinaisissa näytelmissä menikin sitten hyvin. Junoa arvosteli mukava herra jonka mielestä oli hauskaa että Junolla oli niin paljon täpliä. Mutta eihän Ocilla niitä koskaan liikaa voi olla, vai voiko??? Joka tapauksessa setä piti Junosta niin paljon että kaikenlaisien parhauksien jälkeen hän nimesi vielä Juniperin tuomarin parhaaksi joka puolestaan johti paneeliin. Allekirjoittanut kummasteli taputuksia selkään ja onnitteluita kun enhän minä mitään ollut tehnyt. En edes ensin tajunnut mitä tapahtui, ja vaikka minulle asia selitettiinkin en oikein ymmärtänyt. Olihan se hienoa että katti parjäsi, mutta ei se minulle tärkeintä ole. Iloinen olin kuitenkin ja ennenkaikkea Northallan puolesta, sillä heillehän tuollaisista asioista on enemmän iloa kuin meille täällä Haagassa.
Junolle on myös näillä näkymin tiedossa suttura jos toinenkin. Ensimmäinen olisi tarkoitus treffata jo tässä kevät talvella ja se toinen..niin sitten joskus vuoden päästä :) Junolle laitetaan nimittäin implantti kaulaan. Laulelut ovat valon lisääntyessä kiihtyneet sellaisiin sfääreihin että me ihmiset sekoamme. On siihen muitakin syitä, mutta ei ihan tohdi niitä tässä vielä ladella.
Pakkasten saavuttua talon kissaväki ei viihdy enään kauheasti maantasolla. Talomme on vanha ja jokaisesta välistä vetää. Varsinkin Juniper kaivautuu peittoihin ja paitojen alle mäkisemään. Syliin tullaan koko ajan pörisemään ja leipomaan. Sillä on kylmä.
Juuri äsken kurkkasin sohvahuovan alle ja tälläinen sieltä löytyi:
Junolla on hurmaava tapa nukkuessaan vetää niskanahka melkein hupuksi pään päälle sekä lurpattaa korvia melkein suoraan sivuilla. Herralla on myös huvittava tapa aloittaa korina-ähinä tai muu tukehtumiselta kuulostava hengitys kun sen nostaa syliin tai hän tulee itse syliin nukkumaan. Sitä on tehty jo pennusta asti, ettei kyseessä liene kuitenkaan mitään vakavaa.
Paavo puolestaan jatkaa söpöilyään. Muutoksia on kuitenkin paksukaisessakin huomattu. Hoikentumisen myötä Paavon elämään on hiipinyt aktiivisuus, joka ei kyllä seuraavista kuvista kauheasti näy. Paavo leikkii todella paljon, yksinään, meidän kanssa sekä tietenkin säpisee Junon kanssa. Myös kesyyntymisessä on otettu askelia eteenpäin. Läheisyyttä haetaan huomattavasti enemmän kuin ennen ja sitä vaaditaan suureen ääneen! Tosin Paavon ääni on mitä on, käytännössä kuristaan ja piipitetään. Iso kissa hennolla äänellä. Se on meidän Paavo <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)