Ihmisen kesäloma alkaa uhkaavasti olemaan loppusuoralla, mutta jotain kivaakin on vielä luvassa. Osallistumme Tapiolassa järjestettäviin SUROKin kissanäyttelyihin Junon sekä Ulpun kanssa. Silloin pääsemme testaamaan aivan upouutta hienon hienoa violettia tuplasturdia joka hankittiin näitä rakastavaisia varten (tietenkin myös niitä tulevia rakkauden hedelmiä varten...). Jännittää hieman jo mitä maukuista sanotaan. Molemmat ovat keränneet "ihan kiitettävästi" painoa kesäkuukausina ja se näkyy myös. Viime punnituksella Juno oli kivunnut keväisestä 4,9 kilosta  5,5kiloon ja kasvuspurtin pyörteissä oleva Ulpu (myös pullaksi kutsuttu..) nousi alle kolmenkilon haamurajan takaa komeasti 3,6 kiloon! Ulpu siis alkaa saavuttamaan aikuisen naisen mittoja joten eiköhän ne aikuisen naisen elkeetkin sieltä joku päivä saavu huutojen kera..ei onneksi ihan vielä vaikka kohta on jo 9kk mittarissa ;)

Eikä Ulpu vielä ainakaa ihan Paavon mittoihin pääse vaikka kovasti yrittääkin.

Kesäkuukaudet tuntuvat olevan Paavolle joka vuosi yhtä hankalia. Hirmuisesti tuskastuttaa kuumuus joka pilvisinäkin päivinä tunkeutuu pohjavilloihin saakka ja saa Paavon sähisemään viereen yrittäville täplakissoille. Paavo nukkuu paljon yksin ja pyrkii tuulettelemaan kehoaan monin eri tavoin..valitettavasti myös viimekesän oksentelut ovat palanneet kuvioihin. Onneksi vähenivät pian niiden muutaman lämpöisemmän viikon jälkeen.

Paavohan on täyttänyt jo kolme vuotta. Vaikkei tarkkaa syntymäaikaa olekkaan tiedossa niin kuukausi kuitenkin on. Tietenkin kaikki joilla on kissoja ovat sitä mieltä että juuri heidän kissansa ovat erityisiä ja kauniita. En ole siitä poikkeus, sillä olen todellakin sitä mieltä, että meidän Paavo on mahdollisesti komein maatiainen johon olen ikinä törmännyt. Sen lisäksi että Paavo on oikeasti ISO on hänellä kaunis pää. Suuret tupsuiset korvat, muhkea kuono sekä filosofin silmät unohtamatta järjettömän pitkiä viiksiä luovat vaikutelman viisaammasta kissasta kuin on edes todennäköistä. Paavo kuitenkin syö pahvilaatikoita ja kurkkuja...

Saimme Northallan Ullalta hienon pesän Ulpulle. Olisimpa yhtä kätevä käsistäni ja kykeneväinen moisten söpöpussien tekoon! Pussi oli vähän niinkuin Ulpulle tehty mutta ongelmaksi muodostui pian tila. Ulpuhan sinne mahtuu ja siellä usein nukkuukin, mutta Juno...eihän nämä kissat nuku erikseen kuin pieniä hetkiä joten kissat saivat käyttää jälleen luovaa ajattelua.

Kuvasta voi myös helposti huomata implantin "tuhot" komeassa kissassa. Posket ovat hävinneet lähes kokonaan. Vielä viime talvena Junon pää oli lähinnä pallo johon silmät, nenä ja korvat olivat asettautuneet, mutta nyt on todistettu että kyllä siellä ihan oikea kuonokin on ollut rasvanahka kerrosten alla :)

Vielä muutama kuukausi sitten olimme huolissamme ettei Juno murskaa Ulpua kun ahtautuivat samaan pussiin levolle. Osat ovat melkeinpä vaihtuneet, tai joka tapauksessa olen hyvin huolissani pahviputkisen kiipeilytelineen kestosta. Kyllä se Ulpu vain on kasvanut kovasti!

Sitten jälleen se pakollinen söpyilykuva <3..

Ulpu täyttää tänään kahdeksan kuukautta eikä edelleenkään juokse muutakuin rallia (kop- kop..).  Ulpu on edelleen ihana ja hellä, silti ansainnut toiseksi nimekseen v***n lehmä. 

Kun Ulpu sekoilee hän saa koko talouden eliöt samaan aikaan ihastelemaan ja kauhistelemaan tilannetta. Riehan lopuksi tuo pikkuinen täplä kiipeää kyselemättä syliin pörisemään <3

Rumaa kutsumanimeä pitänee puolustella sillä, että koska hänen korkeuttaan EI voi komentaa on jälki Ulpun riehan jälkeen välillä kammottavaa katseltavaa. Kyllä kollipojatkin pentuaikana riehuivat, mutta vain hetken ryppäissä, toisin kuin Ulpulla, jolla riittää virtaa muutamaksikin tunniksi mikäli olosuhteet ovat oikeat! Ei rauhoitu, ei sitten millään :) Asiaa pahentaa vielä se että Ulpu on kovasti taipuvainen parkour tyylisiin mutkitteluihin sekä kissapainiin.

Lopputuloksena Junokin väsyy niin paljon että suuttu Ulpulle ja oravankehä on valmis.

 Allaoleva kuva kertonee perus illasta paljon. 2h ralli hiljeni 5minuutiksi sohvalle ja kuinka kolleille kävi? Ulpulla on silti edelleen maaninen ilme! Tuosta se sitten loikkasikin hiiren tai jonkun kimppuun ja herätti Junon. Paavoa ei enään jaksanut kiinnostaa..

Hey mister sunshine! Juno olisi maailman helpoin kohde kaiken maailman 

"I hate mondays"-installaatioille :)

Ulpu on kyllä nyt myös kasvanut. Pienestä tyttökissasta on tullut melkein (huom.melkein) Junon kokoinen, lihaksikas papana. Täplikäs lihmöykky joka kimpolee 50km tuntivauhdilla pitkin asuntoa. Kyllä siinä lihakset kasvavatkin! Pitäisi varmaan punnita, mutta en ole muistanut. Ainakin 

 silmämääräisesti kissapussi on käynyt sen verran ahtaaksi että jopa pikku Ulpu joutuu käyttämään päätään hieman enemmän jotta mahtuisi Juniperin kainaloon nukkumaan. Ulpun kohdalla on ilmeisen suotavaa että niitä aivojenkäyttöharjoituksia jatkettaisiinkin oikein ankarasti. Sen verran tyhjää tuntuu logistinen osa Pullan päässä lyövän!