Joulukuussakaan Junon häntä ei ollut parantunut. Koko perheen hermot olivat riekaleina kun häntää, kutitti, ihmiset hätistelivät ja kissa ressaantui. Joulukuun loppupuoliskolla nappasin kissan kassiin ja marssimme eläinlääkärille vaatimaan antibiootteja. Kuuri saatiin, vaikkakin lääkäri sanoi ettei häntä hänen mielestään NIIN pahalta näytä..Eihän rasvahäntä lyhytkarvaisilla oikein muuten näykkään kuin karvattomina alueina, ja silloin se on jo paha. Tietenkin pitkäkarvaisemmat lajitoverit näyttävät draamaattisemmilta kun häntä on oikeasti rasvainen ja kaikkea...Onneksi lääkekuuri oli lyhyt ja se alkoi tuottamaan tulosta jo hyvin pian. Toisaalta se sai hetkellisesti masunkin löysälle, mutta vain hetkellisesti. Nyt hännässä kasvaa jo muutamaa (ihan pientä aluetta lukunottamatta) ihan oikeita karvoja! Alla oleva kuva on otettu jo muutamia viikkoja sitten, muutos on ollut huomattava jo tähänkin verrattuna.
Myös kissimirrien reviiriä on laajennettu jälleen oikein urakalla! Kuten kuvioon kuuluu, seinälle/katonrajaan ilmestyi emännän toiveen mukainen lauta yhdistämään kahta kattoon asti yltävää kiipeilypuuta. Materiaali on tavallista kuusilautaa, sekä pinnoitus vanhaa eteisen mattoa. Loppuviimeistelynä maalaus (asennusta seuraavana päivänä) ja vot! Ensimmäinen reissu tehtiin peräkanaa niin kuin veljekset ikään.


Lautaa testailtiin koko ilta, ja varsinkin liikkuva lihapullamme Paavo tuntui jostain syystä repivän uudesta ohituskaistasta valtavat kiksit! Sattuipa ensimmäisenä iltana jo hurjia läheltä piti tilanteista kun tuntumaa otettiin ohitus ja kääntymistilanteissa, tavaran kuljetuksessa sekä kynsimisessa. Juno tyytyi lähinnä juoksemaan huolestuneena maristen villiintyneen Paavon perässä sekä harjoittelemaan äijämäisiä kurkistus asentoja ja sen sellaista:
Lauta maalattuna, siis valmiina. Juno tuntui aina välillä päätyneen laudalle hieman hämillään. Mitä tällä tulisi tehdä? Miksei tämä vie keittiön ruokakaapille saakka??