Niinpä siinä sitten kävi että kissoja lähdettiin näyttämään ulkomaille saakka. Täplät ottivat pakkauksen rennosti lähtöaamuna. Juno nukahti aamuruuan jälkeen repun viereen vahtimaan mukaan lähteviä ruokia ja leluja. Huuto alkoi vasta siinä vaiheessa kun kissat torpatiin laukkuihin ja ovi ulkomaailmaan aukesi.

On jälleen aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuinka ollakkaan ystäväpiirissä on putkahdellut pieniä oci-pentuja kuin sieniä sateella. Ensin Junon kasvattikodissa Tampereella syntyi ruskeatäpläiselle Taralle viisi ihanaa pentua ja sitten muutaman päivän perästä Junon viikonloppuheila Terttu sai neljä suklaatäplikästä pentua. Käsittääkseni kaikki karvapallot ovat vielä vapaina ja kiinnostuneet tai muuten vain ihania pentukuvia halajavat voivat vierailla Northallan tai Hiutaleen pentusivuilla.

Ulpu oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissä sunnuntaina 29.4.2012. Näyttelyissä meni mukavasti, vaikkakin möykkäävät lapset ottivat kaikkia päähän. Ulpua jännitti hieman, mutta onneksi arvostelu oli sen verran myöhään että pahin ujoilu kerkesi mennä jo ohi. Arvostelupöydällä Ulpu oli ensikertalaiseksi mielestäni varsin reipas. Harmi vain ettei arvostelusetelistä ole minulle mitään iloa. En ymmärrä sieltä kuin satunnaisia kirjaimia tai sanoja. Ilmeisesti hyvä on kun melkein joka kohdassa lukee ex..ex..ex. Ja tuloskin oli toivottu EX1. Ulpulla ei tosin värinsä puolesta kauheasti kilpakumppaneja löydykkään, toisin kuin Junolla joka on suklaatäpläinen.


Näyttelyiden tiimellyksessä saimme kotiin viemisiksi myös vasta saapuneen todistuksen Ulpun uudesta kansalaisuudesta. Rekisterikirja saapui juuri ennen näyttelyitä ja näin Ulpusta tuli Suomalainen.
 
Junohan ei suomen näyttelyihin voinut nyt osallistua, sillä seuraava serti pitää kuulema hakea ulkomailta saakka. No mehän haemme ja matkaammekin huomenna Junon ja Ulpun kanssa Tallinnaan testailemaan näyttelyhäkkejä. Jos onni on myötä, palaa Juniper reissulta uuden tittelin kera.