keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Vessaleikkejä
13.02 | Lähettänyt
Rapsutin |
Vessasta on tullut viehättävä paikka. Siellä on aina lämmin lattia, tai sitten ihan kylmä. Meidän vessassa on kissoillakin kivaa, sillä sieltä voi löytää lähes mitä vain! Ulpua innostaa nykyisin kovasti kissankarvoja varten ostetut teippirullat. Niitä on kiva repiä ja kynsiä uuteen uskoon aina kun sellaisen vain tassuihinsa saa.
Eräänä aamuna, juuri kun olin lähdössä töihin, tulin katsoneeksi ohimennen vessaan. Siellä makoili tapansa mukaan Paavo ja Ulpu tohisi tapansa mukaan jotain, en tullut katsoneeksi mitä. Yritin etsiä Junoa, mutta en löytänyt sitä sitten mistään. Juno tekee välillä totaalisia katoamistemppuja ja arvelin tälläkin kertaa sellaisesta olevan kyse. Kun menin seuraavan kerran vessaan meinasin kompastua mattoon ja kuinka ollakkaan Juno löytyi sen alta!
Maton alla elävän olion nytkähtäminen sai Ulpukan riemun valtaan ja minun oli hampaidenpesun sijasta haettava kamera..
Ensin kurkataan, mitä siellä onkaan...
Sillan alla asuu aamuinen MÖRKÖ!!
Mörköä, siis Junoa yritettiin parhaillaan häätää maton alta kahden kissan voimin, mutta valitettavasti monesta kuvasta tuli sen verran suttuisia ettei niitä tänne kehdannut lisätä. Tärkeintä lienee se että Ulpu sai pitävän otteen Junon hännästä :)
Vessastamme löytää myös usein kasveja. Varsinkin viime viikkoina ikkunaremontin jälkeen kaikkien viherkasvien ja chilien lehtien päällä tuntuu olevan hienojakoista ärsyttävää pölyä. Kasvit ovat pikkuisen puutarhurimme mieleen kovasti eikä Ulpu tällä(kään) kertaa malttanut pidätellä hortonomin kykyjään, vaan testaili vauhdilla viidakkokissan taitojaan lehvien katveessa.
Ensin vessaan päätetään rallikierros ja hyökätään ohimennessä osuneeseen lehvään.
" Luullaan "että lehti on tiukasti hyppysissä
Leikitään että mitään ei olla tehtykkään..
Vaihdetaan paikkaa ja leikitään ettei täällä ollakkaan..
Ajatellaan ettei minua oikeasti pyydeta poistumaan, eihän?
Ei välitetä edellisestä ja suunnitellaan uutta rallikierrosta.
Muina kuulumisinaa mainittakoon seuraava lyhykäinen lista:
- Junolla oli mysteerinen pieni rupi nenässä. Näinköhän saanut pataan Ulpulta!?
- Implantti tuntuu tehoavan. Juno on leikkisämpi, eikä enään kulje pää Ulpun pyllyssä
- Valitettavasti omaan silmään Junon muhkeat posket ovat hieman kaventuneet..tai sitten olen vain vainoharhainen.
- Ulpu kasvaa silmissä, mutta paino on jäänyt junnaamaan alle kolmeen kiloon.
- Pelottaa jo valmiiksi milloin Ulpu aloittaa kiimailun. Puuta on koputeltu ahkerasti..7kk on kuitenkin jo täynnä.
- Kissat saivat pakastettuja tipuja menneellä viikolla, ja tuntui olevan jymy-juttu. Näitä lisää!
Tunnisteet:
perjantai 18. toukokuuta 2012
Juno ja Ulpu käväisivät Tallinnassa!
Niinpä siinä sitten kävi että kissoja lähdettiin näyttämään ulkomaille saakka. Täplät ottivat pakkauksen rennosti lähtöaamuna. Juno nukahti aamuruuan jälkeen repun viereen vahtimaan mukaan lähteviä ruokia ja leluja. Huuto alkoi vasta siinä vaiheessa kun kissat torpatiin laukkuihin ja ovi ulkomaailmaan aukesi.
Ulpu on puolestaan viimeisten viikkojen aikana näyttänyt jekkumaakarin
elkeitä. Ruukkuja tongitaan (puutarha innostus tarttuu talouden naisiin)
ja leluja löydetään milloin mistäkin. Silloin kun on hiljaista on syytä
epäillä että Ulpu tekee jotain pahaa..jossain. Pahinta on se ettei sille voi edes huutaa. Tyyppi tulee kutsuttaessa 90% paikalle ja aloittaa purinan samantien. Muutenkin aina kun jossain kolahtaa ja menee paikalle Ulpu löytyy lähistöltä ja sanoo "MIIIIIH!!" aivan kuin kertoakseen ettei se ole hän. Ihana kissa <3
Matka sujui kattien osalta moitteettomasti. Ulpu matkusti asiaan kuuluvasti vaaleanpunaisessa kissojenkuljetusrepussa ja sai ylimääräistä huomiota muihin laivaan menijöiltä. Pikkuinen kissa ei jännittänyt laisinkaan vaan kurkki kevellessäni mitä ympärillä tapahtuu. Juno nurisi kysyttäessä vastauksensa mutta piti muuten (kerrankin) suunsa kiinni.
Ensimmäisenä näyttelypäivänä sisustimme kaksi vierekkäistä näyttelyhäkkiä, mutta muutaman minuutin päästä tajusimme että pariskuntaa on turha erottaa. Junoa jännitti mutta Ulpua ei. Ulpu halusi vain olla Junon lähellä ja muuten keikaroi koko reissun puoliksi häkin ulkopuolella hurmaamassa muita ihmisiä.
Alla ensin Ulpun lauantain arvosteluseteli:
Alla ensin Ulpun lauantain arvosteluseteli:
.. ja sitten Junon. Juno sai luokassaan viimeisen sertin ja valmistui lauantaina International Championiksi!! Hyvä Juno!
Toisena päivänä olikin sitten jännittävää. Ulpu on juuri ennen Tallinnan matkaa täyttänyt 6kk, joten nuorten luokassa emme povanneet sen suurempaa sukseeta. Tokihan esimerkiksi 8kk ikäinen neiti näyttää paljon "valmiimmalta" kuin nipin napin puolenvuoden ikäinen vinkuiita..Junolle olimme vain hakemassa sitä yhtä ulkomaan serttiä ja Ulpulle kokemusta.
Kävipäs sitten niin että Juno yllätti ja pääsi toisen kerran elämässään paneeliin saakka! Olimme aivan äimän käkenä kunnes paljastui että Juno saisi sinne mukaan myös Ulpun!!!
Paneelia rakastavaiset ja tässä vaiheessa jo hyvin väsyneet kissat odottivat yhteisessä pussukassa.
Loppujen lopuksi paneeliin pääsi muitakin suomalaisia oceja ja matkassa mukana ollut Topspotin Maija ryhtyi paneeliin assariksi. Näyttelyissä kissakuvaajana toimiva Tessa Lv. otti kuvia paneelista ja muutamaan kuvaan tallentui myös Juno ja Ulpu!
Ulpulla on taito tähän. Pieni nenärutussa huuteleva prinsessa saa kaikkien sydämet heltymään. Ulpun sunnuntaina arvosetellu tuomari näytti hetken siltä että viskaa kissan omaan laukkuunsa ja vie kotiinsa paijattavaksi :)
Voi että olimme iloisia! Emme kuitenkaan saaneet yhtään ääntä paneelista, mutta eipä se juuri sydäntä painanut. Molemmat kissat olivat myös Tessan kuvattavana, mutta niitä kuvia pitää odotela vielä muutama viikko..älyttömän hienoja kuvia kuitenkin tulossa!
Kotimatkalla alkoi hieman jännittämään miten kissakolmikko tulisi muutaman päivän eron jälkeen toimeen. Arvelin ainakin Ulpun osalta jonkinmoisia sähinöitä, mutta toisin kävi. Pikaisten nenät pyllyyn operaation jälkeen kissalauma oli jälleen sujut keskenään. Ihania reippaita kissoja.
Muina kuulumisina kerrottakoon että implantti on mitä ilmeisemmin aloittanut toimintansa. Junon nyytit ovat mielestämme pienentyneet, eikä muiden kattien turpasaunoja ole niin usein enään ohjelmassa. Levottomuus on vaihtunut joka iltaiseen riehumiseen ja onpa Juno tavattu usein jo leikkimässä lelulla yksinkin! Tätähän meillä ei ole tapahtunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yli vuoteen.
Paavo juoksee ja saa hepulin yleensä vain kerran päivässä ja usein aamulla. Ocien iltahupien aikaan setämies katsoo meininkiä usein tornista ja toimii erotuomarin roolissa.
Leikkien jälkeen alkaa täpläkissoilla levoton makoilu. Häntää piiskataan lattiaan vaikka väsyttää niin ettei jaksa enään muuten liikkua. Sitten otetaan muutama askel ja kaadutaan uudestaan. Luulen että tämä on tuttua ainakin kaikille ocien omistajille, sen verran samalla tavalla käyttäytyy Juno sekä Ulpu.
Tämä "makoiluhetki" on komeiden kuvien ottamiseen se paras mahdollinen.
Silloin ollaan rennosti ja nautitaan adrenaliinin jälkihuumasta..se
näkyy ainakin Junon osalta miehekkäänä poseeraamisena..
Ulpu on puolestaan viimeisten viikkojen aikana näyttänyt jekkumaakarin
elkeitä. Ruukkuja tongitaan (puutarha innostus tarttuu talouden naisiin)
ja leluja löydetään milloin mistäkin. Silloin kun on hiljaista on syytä
epäillä että Ulpu tekee jotain pahaa..jossain. Pahinta on se ettei sille voi edes huutaa. Tyyppi tulee kutsuttaessa 90% paikalle ja aloittaa purinan samantien. Muutenkin aina kun jossain kolahtaa ja menee paikalle Ulpu löytyy lähistöltä ja sanoo "MIIIIIH!!" aivan kuin kertoakseen ettei se ole hän. Ihana kissa <3
torstai 3. toukokuuta 2012
Ulpu kokeili näyttelyssä olemista sekä sai suomen kansalaisuuden.
On jälleen aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuinka ollakkaan ystäväpiirissä on putkahdellut pieniä oci-pentuja kuin sieniä sateella. Ensin Junon kasvattikodissa Tampereella syntyi ruskeatäpläiselle Taralle viisi ihanaa pentua ja sitten muutaman päivän perästä Junon viikonloppuheila Terttu sai neljä suklaatäplikästä pentua. Käsittääkseni kaikki karvapallot ovat vielä vapaina ja kiinnostuneet tai muuten vain ihania pentukuvia halajavat voivat vierailla Northallan tai Hiutaleen pentusivuilla.
Ulpu oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissä sunnuntaina 29.4.2012. Näyttelyissä meni mukavasti, vaikkakin möykkäävät lapset ottivat kaikkia päähän. Ulpua jännitti hieman, mutta onneksi arvostelu oli sen verran myöhään että pahin ujoilu kerkesi mennä jo ohi. Arvostelupöydällä Ulpu oli ensikertalaiseksi mielestäni varsin reipas. Harmi vain ettei arvostelusetelistä ole minulle mitään iloa. En ymmärrä sieltä kuin satunnaisia kirjaimia tai sanoja. Ilmeisesti hyvä on kun melkein joka kohdassa lukee ex..ex..ex. Ja tuloskin oli toivottu EX1. Ulpulla ei tosin värinsä puolesta kauheasti kilpakumppaneja löydykkään, toisin kuin Junolla joka on suklaatäpläinen.
Näyttelyiden tiimellyksessä saimme kotiin viemisiksi myös vasta saapuneen todistuksen Ulpun uudesta kansalaisuudesta. Rekisterikirja saapui juuri ennen näyttelyitä ja näin Ulpusta tuli Suomalainen.
Junohan ei suomen näyttelyihin voinut nyt osallistua, sillä seuraava serti pitää kuulema hakea ulkomailta saakka. No mehän haemme ja matkaammekin huomenna Junon ja Ulpun kanssa Tallinnaan testailemaan näyttelyhäkkejä. Jos onni on myötä, palaa Juniper reissulta uuden tittelin kera.
Kuinka teillä nukutaan? Haagassa kissakolmikko on viimeaikoina kunnostautunut improvisoiviin asentoihin ja eksperimentaaliseen nukkumiseen.
Ulpu oli elämänsä ensimmäisissä näyttelyissä sunnuntaina 29.4.2012. Näyttelyissä meni mukavasti, vaikkakin möykkäävät lapset ottivat kaikkia päähän. Ulpua jännitti hieman, mutta onneksi arvostelu oli sen verran myöhään että pahin ujoilu kerkesi mennä jo ohi. Arvostelupöydällä Ulpu oli ensikertalaiseksi mielestäni varsin reipas. Harmi vain ettei arvostelusetelistä ole minulle mitään iloa. En ymmärrä sieltä kuin satunnaisia kirjaimia tai sanoja. Ilmeisesti hyvä on kun melkein joka kohdassa lukee ex..ex..ex. Ja tuloskin oli toivottu EX1. Ulpulla ei tosin värinsä puolesta kauheasti kilpakumppaneja löydykkään, toisin kuin Junolla joka on suklaatäpläinen.
Näyttelyiden tiimellyksessä saimme kotiin viemisiksi myös vasta saapuneen todistuksen Ulpun uudesta kansalaisuudesta. Rekisterikirja saapui juuri ennen näyttelyitä ja näin Ulpusta tuli Suomalainen.
Junohan ei suomen näyttelyihin voinut nyt osallistua, sillä seuraava serti pitää kuulema hakea ulkomailta saakka. No mehän haemme ja matkaammekin huomenna Junon ja Ulpun kanssa Tallinnaan testailemaan näyttelyhäkkejä. Jos onni on myötä, palaa Juniper reissulta uuden tittelin kera.
Kuinka teillä nukutaan? Haagassa kissakolmikko on viimeaikoina kunnostautunut improvisoiviin asentoihin ja eksperimentaaliseen nukkumiseen.
Tämän kaiken mukavuuden kukkuraksi Ulpu (Mitha Goobita Yangatin) täyttää
tänään 6 kk! Meille tullessaan pieni, hieman alle kaksi kiloinen
lumileopardi on kasvanut meillä ollessaan 2,7 kiloiseksi nuoreksi
naiseksi. Onnea Pulpu Pullamaha!
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Riiviö nimeltä Ulpu
Ulpu on nykyisin hirmuinen ja kovasti ihana riiviö. Ulpun ensisijaisena kohteena toimii Juno, mutta myös Paavo kelpaa painikaveriksi. Jostain syystä poikakissat antavat tämän tuhatjalkaisen neulatyynyt estoitta repiä korvista, hyökkäillä ja vaania. Välillä kuitenkin huomaan että varsinkin Junoa alkaa homma tympimään.
Ulpulla on loistava kyky vaania ja sitten hyökätä. Ulpu voi olla missa vain!
Usein käy niin, että Ulpu saa suurimman tyydytyksen jo valmiiksi maassa olevasta kolliparasta. Levolle asettunut pahaa aavistamaton kissa on mainio kohde hyökkäykselle...
Mutta toisinaan myös istuma-asennossa oleva on helppo kohde jos korvat vain liikkuvat!
Usein homma etenee niin että ensimmäisen hyökkäys aallon jälkeen istutaan ja piiskataan häntää ja sitten taas mennään.
Sain vielä muutaman pikkuruisen videopätkän Ulpun painiotteista. Aurinkoa ottamassa ollut Juno parka ei voi muuta kuin puolustautua iskuilta :)
Leikin jälkeen mennään taas peräkanaa. Mieluiten kuitenkin niin että Juno menee pää Ulpun takapuolessa. Siellä on kuitenkin NIIN hyviä tuoksuja. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin myös Junon sotavammat. Kaksi kaljua länttiä lavassa by Ulpu.
Ulpu on myös kasvanut. Pikkuneiti saa ruokaa 3-4 kertaa päivässä ja annoskoko on kivunnut jo n.100g/ruokailu.Ilmeisesti energiaa kuluu todella paljon sillä paino ei ole vieläkään kuin jotakuinkin 2,3 kg vaikka mittariin tuli eilen täyteen 5kk rajapyykki.
Ulpun ehkä yksi söpöimmistä piirteistä on vakavuus. Pikkuneidillä on loistava huumorintaju mutta silti aina katseen kohdatessa silmistä paistaa vakava katse..perusilme on enimmäkseen vakavan ja hieman huolestuneen välimaastossa. Ei kuitenkaan liene yllätys että Ulpu on mielestämme kaunis.
Ulpua mennäänkin näyttämään tuomareille ensimmäisen kerran huhtikuun lopussa messukeskukseen. Paikalla olemme sunnuntaina ja siitä viikon päästä olisikin tarkoitus suunnata lätäkön tuolle puolen kumpaisenkin täplän kanssa.
Ilmeisti jokaisen päivityksen loppuun löytyy uusi kaverikuva!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)