maanantai 5. marraskuuta 2012
Blogi on muuttanut!
21.15 | Lähettänyt
Rapsutin |
Heippa vaan vielä tännekkin. Täpläturkki ja Raitapaita on uudella nimellä tänne:
paavojunoulpu.wordpress.com
Sama meininki jatkuu mutta vain uudella ilmeellä :)
paavojunoulpu.wordpress.com
Sama meininki jatkuu mutta vain uudella ilmeellä :)
perjantai 21. syyskuuta 2012
Juno täytti kolme vuotta ja Ulpusta on tullut nuori nainen!
Mistähän sitä sitten taas lähtisi? Pitäisi varmaan löytää aikaa useammin tämän blogin päivittelyyn ja valokuvaamiseen ettei aina tarvitsisi muistella ja arvailla mitä kaikkea onkaan tapahtunut!
Tietenkin ensin se tärkein juttu. Ulpu täyttää kohta 11kk eikä ole vieläkään juossut. Lucky me. Ilman juoksujakin Ulpusta on päivä päivältä hävinnyt pentumaiset piirteet ja päänkasvun myötä aikuistuminen on päässyt tapahtumaan ihan varkain. Kaunis kissa.
Aloitetaan nyt vaikka sillä , että olin Ulpun kanssa männä viikonloppuna Tampereella Pirokin kissanäyttelyssä. Kyllä sinne Junonkin piti lähteä, mutta onnistuin tyrimään sen jollain ihmeen konstilla :) Oli siinä ilmeisesti Itellallakin sormensa pelissä.
Ulpu osallistui ensimmäistä kertaa "aikuisten" luokkaan, jossa edusti värinsä ainoana. Ulpua jännitti kamalasti sillä nyt jo hieman aikuisempana taisi haistaa liikaa kaikenlaisia hajuja..vapisutti ja kaikkea. Tuomari piti silti Ulpusta oikein mahdottomasti ja luuli pullaa ensi silmäyksellä pojaksi :) Lauantain arvostelusetelissä oli pelkästään kehuja ja sehän meitä ilahdutti. Iltapäivällä Ulpu jo hieman reipastui ja valjastelimme alueella kohtalaisella menestyksellä.
Yö oltiinkin sitten Junon kasvattajan luona vekkulassa. Ulpulla oli niin kova tohina uudessa paikassa ettei malttanut edes syödä. Jokaisessa paikassa piti käydä tutkimassa ja ihmisiä epävarma kissaneiti puski oikein vauhdin kanssa. Yökin oli rauhaton sillä uni ei maittanut Ulpulle eikä sitten minullekkaan kun neiti säpisi koko ajan jossain.
Sunnuntaina Ulpukin otti jo rennommin ja valjastelimme jälleen reippaasti arvostelua odotellessa. Sunnuntain tuomari olikin suomalainen ja minua varoiteltiin herran suhtautumisesta täpläkissoihin..hän ei niistä kuuleman mukaan juuri välitä.
Yllätys oli silti melkoinen kun herra Ulpun nähtyään sanoi että korvatupsut olisi pitänyt nyppiä ennen pöydälle menoa!!!! WOOT!?! Oceilla ei saisi olla tupsuja/ Luonnottoman näköinen/ Liian isot korvat jne, jne. Setä pistettiin tarkistamaan rotustandardista että mitenkön niiden tupsujen kanssa nyt olikaan, hehe. Tupsuthan on oceilla vain plussaa vaikka harvinaiset ne onkin. Ulpulla on tupsuja vaikka kavereille jakaa ja tuomari sitten antoi periksi ja päästipä Ulpun "melkein" paneeliikin. Tuomari rajasi Ulpun ja toisen kissan "kahdeksi vähiten virheettömäksi rotunsa edustajaksi" ja kaunis kilpakumppani vei voiton. Saimme myös kuulla että ennen TP valintaa oli tuomari käynyt konsultoimassa muita oci kasvattajia korvatupsujen tärkeydestä..huh-huh!
Sunnuntai iltapävällä tuli pikkuiselle kissalle suuri väsymys. Onneksi Ulpulla oli oma "ulpu-pesä" mukana jossa oli hyvä kölliä ja odotella kotimatkaa. Viikonlopun "saldona" kaksi CAC-sertiä.
Kotona meitä odottikin kaksi kollia, jotka olivat ilmeisesti olleet varsin tyytyväisiä sähikäisen viikonloppureissusta. Tosin Juno ei oikein ymmärtänyt miksi leikkikaveri ei jaksanutkaan leikkiä.
Paavo haisteli ja pesi Ulpun, mutta palasi sitten tärkeimpään eli huolelliseen lepoon.
Mitäpä muuta? Loppuun pitää tietenkin laittaa valokuvia, mutta sitä ennen on pakko kertoa että Ulpusta on tullut diiva. Tästä taistellaan lähes joka päivä. Sama ruoka aamulla ja illalla on NO-NO!! samoin kuin kupin loppuun syöminen. Pohjalle pitää jättää aina kaksi suupalaa, sillä neiti ei suostu näkemään vaivaa kupin nuolemiselle. Onneksi poikapallot hoitavat homman himaan..
Myös komentelua leikkimään ja lelun hakemista sohvan alta meille ihmisille esiintyy. Ulpulta pääsee myös kauhea narina jos ihmiset istuu "väärin" sohvalla. Meidän pitää olla juuri tietyllä tavalla siinä että rinsessa pääsee pylläyttämään itsensä muhviin jalkojemme päälle.
Voi elämä että nää tytöt osaakin olla erilaisia kun kollit!
Ulpulle on alkanut aaltoina myös super sekopäiset ilta ja aamurallit. Niissä testataan ilmeisesti kiihtyvyyttä ja kestoa mitä lihaksista lähtee, ja niistähän lähtee! Paavo toimii usein poliisina ja tulosten mittaajana, Juno puolestaan kiihdyttäjänä. Kun Ulpu alkaa menemään ylikierroksille usein pojat pistävät sille stopin. Junolle iskee "ihan oikea" saalistusvietti ja se saalistaa pikkuisen pullan maahan. Silloin Ulpu huutaa ja marisee ja suuttuu Junolle. Paavon menetelmät ovat sen sijaan rauhallisempia mutta vähintään yhtä tehokkaita. Alla kuva Paavo-Solutions-menetelmästä:
Paavo ja Juno omimmillaan:
...ja loppuun nuija ja tosinuija materiaalia :)
Haaga kuittaa jälleen ja toivottelee mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
Tietenkin ensin se tärkein juttu. Ulpu täyttää kohta 11kk eikä ole vieläkään juossut. Lucky me. Ilman juoksujakin Ulpusta on päivä päivältä hävinnyt pentumaiset piirteet ja päänkasvun myötä aikuistuminen on päässyt tapahtumaan ihan varkain. Kaunis kissa.
Aloitetaan nyt vaikka sillä , että olin Ulpun kanssa männä viikonloppuna Tampereella Pirokin kissanäyttelyssä. Kyllä sinne Junonkin piti lähteä, mutta onnistuin tyrimään sen jollain ihmeen konstilla :) Oli siinä ilmeisesti Itellallakin sormensa pelissä.
Ulpu osallistui ensimmäistä kertaa "aikuisten" luokkaan, jossa edusti värinsä ainoana. Ulpua jännitti kamalasti sillä nyt jo hieman aikuisempana taisi haistaa liikaa kaikenlaisia hajuja..vapisutti ja kaikkea. Tuomari piti silti Ulpusta oikein mahdottomasti ja luuli pullaa ensi silmäyksellä pojaksi :) Lauantain arvostelusetelissä oli pelkästään kehuja ja sehän meitä ilahdutti. Iltapäivällä Ulpu jo hieman reipastui ja valjastelimme alueella kohtalaisella menestyksellä.
Yö oltiinkin sitten Junon kasvattajan luona vekkulassa. Ulpulla oli niin kova tohina uudessa paikassa ettei malttanut edes syödä. Jokaisessa paikassa piti käydä tutkimassa ja ihmisiä epävarma kissaneiti puski oikein vauhdin kanssa. Yökin oli rauhaton sillä uni ei maittanut Ulpulle eikä sitten minullekkaan kun neiti säpisi koko ajan jossain.Sunnuntaina Ulpukin otti jo rennommin ja valjastelimme jälleen reippaasti arvostelua odotellessa. Sunnuntain tuomari olikin suomalainen ja minua varoiteltiin herran suhtautumisesta täpläkissoihin..hän ei niistä kuuleman mukaan juuri välitä.
Yllätys oli silti melkoinen kun herra Ulpun nähtyään sanoi että korvatupsut olisi pitänyt nyppiä ennen pöydälle menoa!!!! WOOT!?! Oceilla ei saisi olla tupsuja/ Luonnottoman näköinen/ Liian isot korvat jne, jne. Setä pistettiin tarkistamaan rotustandardista että mitenkön niiden tupsujen kanssa nyt olikaan, hehe. Tupsuthan on oceilla vain plussaa vaikka harvinaiset ne onkin. Ulpulla on tupsuja vaikka kavereille jakaa ja tuomari sitten antoi periksi ja päästipä Ulpun "melkein" paneeliikin. Tuomari rajasi Ulpun ja toisen kissan "kahdeksi vähiten virheettömäksi rotunsa edustajaksi" ja kaunis kilpakumppani vei voiton. Saimme myös kuulla että ennen TP valintaa oli tuomari käynyt konsultoimassa muita oci kasvattajia korvatupsujen tärkeydestä..huh-huh!
Sunnuntai iltapävällä tuli pikkuiselle kissalle suuri väsymys. Onneksi Ulpulla oli oma "ulpu-pesä" mukana jossa oli hyvä kölliä ja odotella kotimatkaa. Viikonlopun "saldona" kaksi CAC-sertiä.
Paavo haisteli ja pesi Ulpun, mutta palasi sitten tärkeimpään eli huolelliseen lepoon.
Junolla oli myös kolmevuotis synttärit 19.9. Kävimme viimevuoden tapaan juhlimassa synttäreitä poikien rokotuksilla ja Ulpukin pääsi mukaan hakemaan leimaa rekisteriin ettei napatyrästä ole tietoakaan. Eläinlääkäri muisti Paavon erittäin hyvin, tai oikeastaan ennen kun sain kissan boksista tohtori katsoi konettaan ja sanoi: " .. ja seuraavaksi Parvonen, eikös se ollutkin se hieman kook-..." ja hän kääntyi katsomaan. " No mutta olihan se! Ihana komea kolli!" huudahti tohtori. Myös Ulpun ensinäkeminen oli lääkärille antoisa. Kun nostin Ulpun pöydälle eläinlääkäri sai lässytyskohtauksen. Nauratti.
Kissat ovat tänä kesänä saaneet olla normaalia vähemmän parvekkeella, sillä ihmisten kasvattamat chilit ovat vieneet kissoilta tähystyspaikat. Onneksi syksylläkin on vielä aurinkoa josta pääsee nauttimaan..
Myös komentelua leikkimään ja lelun hakemista sohvan alta meille ihmisille esiintyy. Ulpulta pääsee myös kauhea narina jos ihmiset istuu "väärin" sohvalla. Meidän pitää olla juuri tietyllä tavalla siinä että rinsessa pääsee pylläyttämään itsensä muhviin jalkojemme päälle.
Voi elämä että nää tytöt osaakin olla erilaisia kun kollit!
Ulpulle on alkanut aaltoina myös super sekopäiset ilta ja aamurallit. Niissä testataan ilmeisesti kiihtyvyyttä ja kestoa mitä lihaksista lähtee, ja niistähän lähtee! Paavo toimii usein poliisina ja tulosten mittaajana, Juno puolestaan kiihdyttäjänä. Kun Ulpu alkaa menemään ylikierroksille usein pojat pistävät sille stopin. Junolle iskee "ihan oikea" saalistusvietti ja se saalistaa pikkuisen pullan maahan. Silloin Ulpu huutaa ja marisee ja suuttuu Junolle. Paavon menetelmät ovat sen sijaan rauhallisempia mutta vähintään yhtä tehokkaita. Alla kuva Paavo-Solutions-menetelmästä:
Ulpukan aamuaurinko kuvia, kyllä vain. Aikuistunut on kovin:
Paavo ja Juno omimmillaan:
Haaga kuittaa jälleen ja toivottelee mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
Tunnisteet:
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Kesäkiloja.
Ihmisen kesäloma alkaa uhkaavasti olemaan loppusuoralla, mutta jotain
kivaakin on vielä luvassa. Osallistumme Tapiolassa järjestettäviin
SUROKin kissanäyttelyihin Junon sekä Ulpun kanssa. Silloin pääsemme
testaamaan aivan upouutta hienon hienoa violettia tuplasturdia joka
hankittiin näitä rakastavaisia varten (tietenkin myös niitä tulevia
rakkauden hedelmiä varten...). Jännittää hieman jo mitä maukuista
sanotaan. Molemmat ovat keränneet "ihan kiitettävästi" painoa
kesäkuukausina ja se näkyy myös. Viime punnituksella Juno oli kivunnut
keväisestä 4,9 kilosta 5,5kiloon ja kasvuspurtin pyörteissä oleva Ulpu
(myös pullaksi kutsuttu..) nousi alle kolmenkilon haamurajan takaa
komeasti 3,6 kiloon! Ulpu siis alkaa saavuttamaan aikuisen naisen
mittoja joten eiköhän ne aikuisen naisen elkeetkin sieltä joku päivä
saavu huutojen kera..ei onneksi ihan vielä vaikka kohta on jo 9kk
mittarissa ;)
Eikä Ulpu vielä ainakaa ihan Paavon mittoihin pääse vaikka kovasti yrittääkin.
On täällä tehty myös sellaisia kesäisiä juttuja, kuten käyty Ulpun kanssa metsässä. Ulpu tuntuu olevan ainoa joka osaa hoitaa valjaissa ulkoilun mielellään. Pojat
haluavat aina vain sisälle takaisin. Lisää Ulpun kuvia metsäreissulta voi
ihailla vaikkapa täältä.
Kesäkuukaudet tuntuvat olevan Paavolle joka vuosi yhtä hankalia. Hirmuisesti tuskastuttaa kuumuus joka pilvisinäkin päivinä tunkeutuu pohjavilloihin saakka ja saa Paavon sähisemään viereen yrittäville täplakissoille. Paavo nukkuu paljon yksin ja pyrkii tuulettelemaan kehoaan monin eri tavoin..valitettavasti myös viimekesän oksentelut ovat palanneet kuvioihin. Onneksi vähenivät pian niiden muutaman lämpöisemmän viikon jälkeen.
Paavohan on täyttänyt jo kolme vuotta. Vaikkei tarkkaa syntymäaikaa olekkaan tiedossa niin kuukausi kuitenkin on. Tietenkin kaikki joilla on kissoja ovat sitä mieltä että juuri heidän kissansa ovat erityisiä ja kauniita. En ole siitä poikkeus, sillä olen todellakin sitä mieltä, että meidän Paavo on mahdollisesti komein maatiainen johon olen ikinä törmännyt. Sen lisäksi että Paavo on oikeasti ISO on hänellä kaunis pää. Suuret tupsuiset korvat, muhkea kuono sekä filosofin silmät unohtamatta järjettömän pitkiä viiksiä luovat vaikutelman viisaammasta kissasta kuin on edes todennäköistä. Paavo kuitenkin syö pahvilaatikoita ja kurkkuja...
Saimme Northallan Ullalta hienon pesän Ulpulle. Olisimpa yhtä kätevä käsistäni ja kykeneväinen moisten söpöpussien tekoon! Pussi oli vähän niinkuin Ulpulle tehty mutta ongelmaksi muodostui pian tila. Ulpuhan sinne mahtuu ja siellä usein nukkuukin, mutta Juno...eihän nämä kissat nuku erikseen kuin pieniä hetkiä joten kissat saivat käyttää jälleen luovaa ajattelua.
Tokihan Junonkin oli näytettävä kuinka pieni se pussi sitten olikaan ja yritti myös itse sinne asettautua.
Kuvasta
voi myös helposti huomata implantin "tuhot" komeassa kissassa. Posket
ovat hävinneet lähes kokonaan. Vielä viime talvena Junon pää oli lähinnä
pallo johon silmät, nenä ja korvat olivat asettautuneet, mutta nyt on
todistettu että kyllä siellä ihan oikea kuonokin on ollut rasvanahka
kerrosten alla :)
Vielä muutama kuukausi sitten olimme huolissamme ettei Juno murskaa
Ulpua kun ahtautuivat samaan pussiin levolle. Osat ovat melkeinpä
vaihtuneet, tai joka tapauksessa olen hyvin huolissani pahviputkisen
kiipeilytelineen kestosta. Kyllä se Ulpu vain on kasvanut kovasti!
Sitten jälleen se pakollinen söpyilykuva <3..
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Sekopää-Ulpu 8kk!
Ulpu täyttää tänään kahdeksan kuukautta eikä edelleenkään juokse muutakuin rallia (kop- kop..). Ulpu on edelleen ihana ja hellä, silti ansainnut toiseksi nimekseen v***n lehmä.
Kun Ulpu sekoilee hän saa koko talouden eliöt samaan aikaan ihastelemaan ja kauhistelemaan tilannetta. Riehan lopuksi tuo pikkuinen täplä kiipeää kyselemättä syliin pörisemään <3
Rumaa kutsumanimeä pitänee puolustella sillä, että koska hänen korkeuttaan EI voi komentaa on jälki Ulpun riehan jälkeen välillä kammottavaa katseltavaa. Kyllä kollipojatkin pentuaikana riehuivat, mutta vain hetken ryppäissä, toisin kuin Ulpulla, jolla riittää virtaa muutamaksikin tunniksi mikäli olosuhteet ovat oikeat! Ei rauhoitu, ei sitten millään :) Asiaa pahentaa vielä se että Ulpu on kovasti taipuvainen parkour tyylisiin mutkitteluihin sekä kissapainiin.
Lopputuloksena Junokin väsyy niin paljon että suuttu Ulpulle ja oravankehä on valmis.
Allaoleva kuva kertonee perus illasta paljon. 2h ralli hiljeni 5minuutiksi sohvalle ja kuinka kolleille kävi? Ulpulla on silti edelleen maaninen ilme! Tuosta se sitten loikkasikin hiiren tai jonkun kimppuun ja herätti Junon. Paavoa ei enään jaksanut kiinnostaa..
Hey mister sunshine! Juno olisi maailman helpoin kohde kaiken maailman
"I hate mondays"-installaatioille :)
Ulpu on kyllä nyt myös kasvanut. Pienestä tyttökissasta on tullut melkein (huom.melkein) Junon kokoinen, lihaksikas papana. Täplikäs lihmöykky joka kimpolee 50km tuntivauhdilla pitkin asuntoa. Kyllä siinä lihakset kasvavatkin! Pitäisi varmaan punnita, mutta en ole muistanut. Ainakin
silmämääräisesti kissapussi
on käynyt sen verran ahtaaksi että jopa pikku Ulpu joutuu käyttämään
päätään hieman enemmän jotta mahtuisi Juniperin kainaloon nukkumaan.
Ulpun kohdalla on ilmeisen suotavaa että niitä aivojenkäyttöharjoituksia
jatkettaisiinkin oikein ankarasti. Sen verran tyhjää tuntuu logistinen osa
Pullan päässä lyövän!
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Vessaleikkejä
Vessasta on tullut viehättävä paikka. Siellä on aina lämmin lattia, tai sitten ihan kylmä. Meidän vessassa on kissoillakin kivaa, sillä sieltä voi löytää lähes mitä vain! Ulpua innostaa nykyisin kovasti kissankarvoja varten ostetut teippirullat. Niitä on kiva repiä ja kynsiä uuteen uskoon aina kun sellaisen vain tassuihinsa saa.
Eräänä aamuna, juuri kun olin lähdössä töihin, tulin katsoneeksi ohimennen vessaan. Siellä makoili tapansa mukaan Paavo ja Ulpu tohisi tapansa mukaan jotain, en tullut katsoneeksi mitä. Yritin etsiä Junoa, mutta en löytänyt sitä sitten mistään. Juno tekee välillä totaalisia katoamistemppuja ja arvelin tälläkin kertaa sellaisesta olevan kyse. Kun menin seuraavan kerran vessaan meinasin kompastua mattoon ja kuinka ollakkaan Juno löytyi sen alta!
Maton alla elävän olion nytkähtäminen sai Ulpukan riemun valtaan ja minun oli hampaidenpesun sijasta haettava kamera..
Ensin kurkataan, mitä siellä onkaan...
Sillan alla asuu aamuinen MÖRKÖ!!
Mörköä, siis Junoa yritettiin parhaillaan häätää maton alta kahden kissan voimin, mutta valitettavasti monesta kuvasta tuli sen verran suttuisia ettei niitä tänne kehdannut lisätä. Tärkeintä lienee se että Ulpu sai pitävän otteen Junon hännästä :)
Vessastamme löytää myös usein kasveja. Varsinkin viime viikkoina ikkunaremontin jälkeen kaikkien viherkasvien ja chilien lehtien päällä tuntuu olevan hienojakoista ärsyttävää pölyä. Kasvit ovat pikkuisen puutarhurimme mieleen kovasti eikä Ulpu tällä(kään) kertaa malttanut pidätellä hortonomin kykyjään, vaan testaili vauhdilla viidakkokissan taitojaan lehvien katveessa.
Ensin vessaan päätetään rallikierros ja hyökätään ohimennessä osuneeseen lehvään.
" Luullaan "että lehti on tiukasti hyppysissä
Leikitään että mitään ei olla tehtykkään..
Vaihdetaan paikkaa ja leikitään ettei täällä ollakkaan..
Ajatellaan ettei minua oikeasti pyydeta poistumaan, eihän?
Ei välitetä edellisestä ja suunnitellaan uutta rallikierrosta.
Muina kuulumisinaa mainittakoon seuraava lyhykäinen lista:
- Junolla oli mysteerinen pieni rupi nenässä. Näinköhän saanut pataan Ulpulta!?
- Implantti tuntuu tehoavan. Juno on leikkisämpi, eikä enään kulje pää Ulpun pyllyssä
- Valitettavasti omaan silmään Junon muhkeat posket ovat hieman kaventuneet..tai sitten olen vain vainoharhainen.
- Ulpu kasvaa silmissä, mutta paino on jäänyt junnaamaan alle kolmeen kiloon.
- Pelottaa jo valmiiksi milloin Ulpu aloittaa kiimailun. Puuta on koputeltu ahkerasti..7kk on kuitenkin jo täynnä.
- Kissat saivat pakastettuja tipuja menneellä viikolla, ja tuntui olevan jymy-juttu. Näitä lisää!
perjantai 18. toukokuuta 2012
Juno ja Ulpu käväisivät Tallinnassa!
Niinpä siinä sitten kävi että kissoja lähdettiin näyttämään ulkomaille saakka. Täplät ottivat pakkauksen rennosti lähtöaamuna. Juno nukahti aamuruuan jälkeen repun viereen vahtimaan mukaan lähteviä ruokia ja leluja. Huuto alkoi vasta siinä vaiheessa kun kissat torpatiin laukkuihin ja ovi ulkomaailmaan aukesi.
Ulpu on puolestaan viimeisten viikkojen aikana näyttänyt jekkumaakarin
elkeitä. Ruukkuja tongitaan (puutarha innostus tarttuu talouden naisiin)
ja leluja löydetään milloin mistäkin. Silloin kun on hiljaista on syytä
epäillä että Ulpu tekee jotain pahaa..jossain. Pahinta on se ettei sille voi edes huutaa. Tyyppi tulee kutsuttaessa 90% paikalle ja aloittaa purinan samantien. Muutenkin aina kun jossain kolahtaa ja menee paikalle Ulpu löytyy lähistöltä ja sanoo "MIIIIIH!!" aivan kuin kertoakseen ettei se ole hän. Ihana kissa <3
Matka sujui kattien osalta moitteettomasti. Ulpu matkusti asiaan kuuluvasti vaaleanpunaisessa kissojenkuljetusrepussa ja sai ylimääräistä huomiota muihin laivaan menijöiltä. Pikkuinen kissa ei jännittänyt laisinkaan vaan kurkki kevellessäni mitä ympärillä tapahtuu. Juno nurisi kysyttäessä vastauksensa mutta piti muuten (kerrankin) suunsa kiinni.
Ensimmäisenä näyttelypäivänä sisustimme kaksi vierekkäistä näyttelyhäkkiä, mutta muutaman minuutin päästä tajusimme että pariskuntaa on turha erottaa. Junoa jännitti mutta Ulpua ei. Ulpu halusi vain olla Junon lähellä ja muuten keikaroi koko reissun puoliksi häkin ulkopuolella hurmaamassa muita ihmisiä.
Alla ensin Ulpun lauantain arvosteluseteli:
Alla ensin Ulpun lauantain arvosteluseteli:
.. ja sitten Junon. Juno sai luokassaan viimeisen sertin ja valmistui lauantaina International Championiksi!! Hyvä Juno!
Toisena päivänä olikin sitten jännittävää. Ulpu on juuri ennen Tallinnan matkaa täyttänyt 6kk, joten nuorten luokassa emme povanneet sen suurempaa sukseeta. Tokihan esimerkiksi 8kk ikäinen neiti näyttää paljon "valmiimmalta" kuin nipin napin puolenvuoden ikäinen vinkuiita..Junolle olimme vain hakemassa sitä yhtä ulkomaan serttiä ja Ulpulle kokemusta.
Kävipäs sitten niin että Juno yllätti ja pääsi toisen kerran elämässään paneeliin saakka! Olimme aivan äimän käkenä kunnes paljastui että Juno saisi sinne mukaan myös Ulpun!!!
Paneelia rakastavaiset ja tässä vaiheessa jo hyvin väsyneet kissat odottivat yhteisessä pussukassa.
Loppujen lopuksi paneeliin pääsi muitakin suomalaisia oceja ja matkassa mukana ollut Topspotin Maija ryhtyi paneeliin assariksi. Näyttelyissä kissakuvaajana toimiva Tessa Lv. otti kuvia paneelista ja muutamaan kuvaan tallentui myös Juno ja Ulpu!
Ulpulla on taito tähän. Pieni nenärutussa huuteleva prinsessa saa kaikkien sydämet heltymään. Ulpun sunnuntaina arvosetellu tuomari näytti hetken siltä että viskaa kissan omaan laukkuunsa ja vie kotiinsa paijattavaksi :)
Voi että olimme iloisia! Emme kuitenkaan saaneet yhtään ääntä paneelista, mutta eipä se juuri sydäntä painanut. Molemmat kissat olivat myös Tessan kuvattavana, mutta niitä kuvia pitää odotela vielä muutama viikko..älyttömän hienoja kuvia kuitenkin tulossa!
Kotimatkalla alkoi hieman jännittämään miten kissakolmikko tulisi muutaman päivän eron jälkeen toimeen. Arvelin ainakin Ulpun osalta jonkinmoisia sähinöitä, mutta toisin kävi. Pikaisten nenät pyllyyn operaation jälkeen kissalauma oli jälleen sujut keskenään. Ihania reippaita kissoja.
Muina kuulumisina kerrottakoon että implantti on mitä ilmeisemmin aloittanut toimintansa. Junon nyytit ovat mielestämme pienentyneet, eikä muiden kattien turpasaunoja ole niin usein enään ohjelmassa. Levottomuus on vaihtunut joka iltaiseen riehumiseen ja onpa Juno tavattu usein jo leikkimässä lelulla yksinkin! Tätähän meillä ei ole tapahtunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yli vuoteen.
Paavo juoksee ja saa hepulin yleensä vain kerran päivässä ja usein aamulla. Ocien iltahupien aikaan setämies katsoo meininkiä usein tornista ja toimii erotuomarin roolissa.
Leikkien jälkeen alkaa täpläkissoilla levoton makoilu. Häntää piiskataan lattiaan vaikka väsyttää niin ettei jaksa enään muuten liikkua. Sitten otetaan muutama askel ja kaadutaan uudestaan. Luulen että tämä on tuttua ainakin kaikille ocien omistajille, sen verran samalla tavalla käyttäytyy Juno sekä Ulpu.
Tämä "makoiluhetki" on komeiden kuvien ottamiseen se paras mahdollinen.
Silloin ollaan rennosti ja nautitaan adrenaliinin jälkihuumasta..se
näkyy ainakin Junon osalta miehekkäänä poseeraamisena..
Ulpu on puolestaan viimeisten viikkojen aikana näyttänyt jekkumaakarin
elkeitä. Ruukkuja tongitaan (puutarha innostus tarttuu talouden naisiin)
ja leluja löydetään milloin mistäkin. Silloin kun on hiljaista on syytä
epäillä että Ulpu tekee jotain pahaa..jossain. Pahinta on se ettei sille voi edes huutaa. Tyyppi tulee kutsuttaessa 90% paikalle ja aloittaa purinan samantien. Muutenkin aina kun jossain kolahtaa ja menee paikalle Ulpu löytyy lähistöltä ja sanoo "MIIIIIH!!" aivan kuin kertoakseen ettei se ole hän. Ihana kissa <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)