perjantai 21. syyskuuta 2012

Juno täytti kolme vuotta ja Ulpusta on tullut nuori nainen!

Mistähän sitä sitten taas lähtisi? Pitäisi varmaan löytää aikaa useammin tämän blogin päivittelyyn ja valokuvaamiseen ettei aina tarvitsisi muistella ja arvailla mitä kaikkea onkaan tapahtunut!

Tietenkin ensin se tärkein juttu. Ulpu täyttää kohta 11kk eikä ole vieläkään juossut. Lucky me. Ilman juoksujakin Ulpusta on päivä päivältä hävinnyt pentumaiset piirteet ja päänkasvun myötä aikuistuminen on päässyt tapahtumaan ihan varkain. Kaunis kissa.


Aloitetaan nyt vaikka sillä , että olin Ulpun kanssa männä viikonloppuna Tampereella Pirokin kissanäyttelyssä. Kyllä sinne Junonkin piti lähteä, mutta onnistuin tyrimään sen jollain ihmeen konstilla :) Oli siinä ilmeisesti Itellallakin sormensa pelissä.

Ulpu osallistui ensimmäistä kertaa "aikuisten" luokkaan, jossa edusti värinsä ainoana. Ulpua jännitti kamalasti sillä nyt jo hieman aikuisempana taisi haistaa liikaa kaikenlaisia hajuja..vapisutti ja kaikkea. Tuomari piti silti Ulpusta oikein mahdottomasti ja luuli pullaa ensi silmäyksellä pojaksi :) Lauantain arvostelusetelissä oli pelkästään kehuja ja sehän meitä ilahdutti. Iltapäivällä Ulpu jo hieman reipastui ja valjastelimme alueella kohtalaisella menestyksellä. 

Yö oltiinkin sitten Junon kasvattajan luona vekkulassa. Ulpulla oli niin kova tohina uudessa paikassa ettei malttanut edes syödä. Jokaisessa paikassa piti käydä tutkimassa ja ihmisiä epävarma kissaneiti puski oikein vauhdin kanssa. Yökin oli rauhaton sillä uni ei maittanut Ulpulle eikä sitten minullekkaan kun neiti säpisi koko ajan jossain.

Sunnuntaina Ulpukin otti jo rennommin ja valjastelimme jälleen reippaasti arvostelua odotellessa. Sunnuntain tuomari olikin suomalainen ja minua varoiteltiin herran suhtautumisesta täpläkissoihin..hän ei niistä kuuleman mukaan juuri välitä.
Yllätys oli silti melkoinen kun herra Ulpun nähtyään sanoi että korvatupsut olisi pitänyt nyppiä ennen pöydälle menoa!!!! WOOT!?! Oceilla ei saisi olla tupsuja/ Luonnottoman näköinen/ Liian isot korvat jne, jne. Setä pistettiin tarkistamaan rotustandardista että mitenkön niiden tupsujen kanssa nyt olikaan, hehe. Tupsuthan on oceilla vain plussaa vaikka harvinaiset ne onkin. Ulpulla on tupsuja vaikka kavereille jakaa ja tuomari sitten antoi periksi ja päästipä Ulpun "melkein" paneeliikin.  Tuomari rajasi Ulpun ja toisen kissan "kahdeksi vähiten virheettömäksi rotunsa edustajaksi" ja kaunis kilpakumppani vei voiton. Saimme myös kuulla että ennen TP valintaa oli tuomari käynyt konsultoimassa muita oci kasvattajia korvatupsujen tärkeydestä..huh-huh!


Sunnuntai iltapävällä tuli pikkuiselle kissalle suuri väsymys. Onneksi Ulpulla oli oma "ulpu-pesä" mukana jossa oli hyvä kölliä ja odotella kotimatkaa. Viikonlopun "saldona" kaksi CAC-sertiä.

Kotona meitä odottikin kaksi kollia, jotka olivat ilmeisesti olleet varsin tyytyväisiä sähikäisen viikonloppureissusta. Tosin Juno ei oikein ymmärtänyt miksi leikkikaveri ei jaksanutkaan leikkiä.
Paavo haisteli ja pesi Ulpun, mutta palasi sitten tärkeimpään eli huolelliseen lepoon.


 
Junolla oli myös kolmevuotis synttärit 19.9. Kävimme viimevuoden tapaan juhlimassa synttäreitä poikien rokotuksilla ja Ulpukin pääsi mukaan hakemaan leimaa rekisteriin ettei napatyrästä ole tietoakaan. Eläinlääkäri muisti Paavon erittäin hyvin, tai oikeastaan ennen kun sain kissan boksista tohtori katsoi konettaan ja sanoi: " .. ja seuraavaksi Parvonen, eikös se ollutkin se hieman kook-..." ja hän kääntyi katsomaan. " No mutta olihan se! Ihana komea kolli!" huudahti tohtori. Myös Ulpun ensinäkeminen oli lääkärille antoisa. Kun nostin Ulpun pöydälle eläinlääkäri sai lässytyskohtauksen. Nauratti.

Kissat ovat tänä kesänä saaneet olla normaalia vähemmän parvekkeella, sillä ihmisten kasvattamat chilit ovat vieneet kissoilta tähystyspaikat. Onneksi syksylläkin on vielä aurinkoa josta pääsee nauttimaan..

Mitäpä muuta? Loppuun pitää tietenkin laittaa valokuvia, mutta sitä ennen on pakko kertoa että Ulpusta on tullut diiva. Tästä taistellaan lähes joka päivä. Sama ruoka aamulla ja illalla on NO-NO!! samoin kuin kupin loppuun syöminen. Pohjalle pitää jättää aina kaksi suupalaa, sillä neiti ei suostu näkemään vaivaa kupin nuolemiselle. Onneksi poikapallot hoitavat homman himaan..
Myös komentelua leikkimään ja lelun hakemista sohvan alta meille ihmisille esiintyy. Ulpulta pääsee myös kauhea narina jos ihmiset istuu "väärin" sohvalla. Meidän pitää olla juuri tietyllä tavalla siinä että rinsessa pääsee pylläyttämään itsensä muhviin jalkojemme päälle.
Voi elämä että nää tytöt osaakin olla erilaisia kun kollit!

Ulpulle on alkanut aaltoina myös super sekopäiset ilta ja aamurallit. Niissä testataan ilmeisesti kiihtyvyyttä ja kestoa mitä lihaksista lähtee, ja niistähän lähtee! Paavo toimii usein poliisina ja tulosten mittaajana, Juno puolestaan kiihdyttäjänä. Kun Ulpu alkaa menemään ylikierroksille usein pojat pistävät sille stopin. Junolle iskee "ihan oikea" saalistusvietti ja se saalistaa pikkuisen pullan maahan. Silloin Ulpu huutaa ja marisee ja suuttuu Junolle. Paavon menetelmät ovat sen sijaan rauhallisempia mutta vähintään yhtä tehokkaita. Alla kuva Paavo-Solutions-menetelmästä:

Ulpukan aamuaurinko kuvia, kyllä vain. Aikuistunut on kovin:



                                                 
                                                     Paavo ja Juno omimmillaan:
                                             ...ja loppuun nuija ja tosinuija materiaalia :)

Haaga kuittaa jälleen ja toivottelee mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Tunnisteet

Lukijat