perjantai 25. marraskuuta 2011

Marraskuiset näyttelyt sekä pussi!


Olimme siis ilmoittautuneet Myllypuron Ed-Stationilla  järjestettyihin näyttelyihin. Tälläkertaa molemmiksi päiviksi! Syynä tähän oli ensisijaisesti se että näkisin muuttuuko/rentoutuuko Juno toisena päivä vai spennaako herra alusta loppuun. Toinen syy oli mahdollisuus Championiksi valmistumiseen.

Lauantaina saavuimme kukonpierun aikaan Myllypuroon eläinlääkärin tarkistukseen. Minua jännitti mitä eläinlääkäri sanoo Junon hännästä. Häntä ei siis kerennyt palautumaan normaaliin karvaansa näyttelyihin mennessä. Yllätys oli melkoinen kun eläinlääkäri ei reagoinut häntään sanallakaan! Kaiken lisäksi Juno näytti minulle että pienten tissiposkien alla asuu oikea kissa. Ei nimittäin pelännyt tarkastavaa eläinlääkäriä juuri yhtään. Toisin sanoen häntä ei ollut jalkojen välissä :)
Häkki kasaan ja kissa häkkiin. Naapuriin asettui jälleen Tara- kissa ja siihen viereen vielä toinen kaunis tyttöoci joka vielä juoksi! Mahtoi Junolle aueta aikamoinen hajujen sinfonia..

Ensimmäisen päivän arvostelu meni oikein hyvin, vaikkakin lauantain tuomari sanoi ihan suoraan että tämän päivän kisat jäävät tähän hännän kunnon vuoksi. Juno osoitti arvostelupöydällä jo toisen kerran päivan aikana kuinka käyttäydytään. Vaikka ennen pöydälle menoa jännitti ihan kauheasti.

Tälläinen lappu tuli lauantaina
Lauantaita ilahdutti vielä Junon poikien näkeminen näyttelyissä. Mustis, joka nimensä mukaisesti on TOSI tummanruskea nuorimies, sai EX2 sekä alunperin kanelina pidetty (nyt siis suklaa) Sulo-poika nappasi EX1:sen! Lapsukaiset näyttivät tosi hienoilta ja Mustiksen olisin voinut kaapata vieläkin mukaan...:) Suklaa kun meillä on jo! heh..
Kotiin palattuamme Juno kävi ihan kierroksilla, juoksi pitkin ja poikin ja huuti jokaiseen ilmansuuntaan. Lopuksi nukahti Paavon kylkeen.


Toinen näyttelypäivä tuli Junolle yllätyksenä, eikä enään ollut yhtään samaa mieltä siitä että niin aikaisin piti jälleen lähteä. Laukkuun kyllä mentiin mutta sitä ei olisi saanut laittaa laisinkaan kiinni.
Onneksi häkki sisustuksineen oli jo valmiina paikoillaan niin Junon ei tarvinnut odotella liikoja laukussaan vaan pääsi piiloutumaan flanellin alle turvaan. Vaikka lauantainakin Juno kaivautui aina yksi jäädessään piiloon muisti kissa huudella vällyjen alta aina kun jotain siltä kysyttiin :) Kuitenkin sunnuntaina herra yllätti minut täysin hyppäämällä häkistä reippaasti syliini lepäilemään. Saattoi syynä olla myös naapurin viehko kissaneiti jonka kanssa vaihdettiin pitkiä katseita ja melkein nenuteltiinkin kunnes neiti sähähti oman varoituksensa Junolle. Juno parka ei tätä ymmärtänyt sillä olisihan tuollaiseen voinut tutustuakkin ilman sähinöitä :)

Sunnuntain arvostelussa tuomari ei huomioinut millään tavalla Junon häntää joka ihmetytti minua paljon. Juno pääsi värinparas kisaan ja hävisi sen toiselle kissalle. Syynä oli toisella puolella olevat kylkitäplät jotka melkein kainalon kohdilla ovat sen verran yhdessä että muodostavat tuomarin mielestä liikaa raitaa..no aivan sama, viimeinen CAC tuli ja Junosta valmistui Champion!

Juno värin paras kisassa. Kuva: Pekka Savolainen

Sunnuntain arvosteluseteli
Kummassakin arvostelulapussa mainitaan siitä että Junon pää on hieman "flat" mutta minkä kissa sille itse mahtaa? Emme siis kanna huolta moisista pikkuseikoista :) Mikäli seteleistä olen sanaakaan (tulkkauksenkaan jälkeen) ymmärtänyt ei paljoa muuta huonoa sanottavaa tuomarit löytäneet. Itseäni tietenkin lämmittävät erityisesti kehut lihaksikkaasta ja jäntevästä pakkauksesta.

Juno sai siis näyttelyistä kaksi ruusuketta, nyt vain pykälää isompia ja ne aiheuttavat päänvaivaa..mutta mitä minä selllaisella lemakortilla edes tekisin??

Ostimme Norhallan Ullan kanssa Junolle "valmistumis" lahjaksi pussukan, joka oli kyllä aika kallis (25€) mutta ilmeisen käytännöllinen sillä sen voi pestä kuumassa ja on tarpeeksi iso meidän isoille pojille. Junokin tykkäsi the Pussukasta ja loikoilikin siellä loppupäivän juttelemassa meidän kanssa.

Juno kurkkii Tara neidin häkkiin. Kuva: Ulla Haapanen
Kotiin palattuamme Paavo jäi kakkoseksi. Pussi sijoitettiin vanhan kirstun päälle patterin viereen ja siihen Pirpana Champion nukahti melkein saman tien kotiinpaluumme jälkeen. Nyt oli puhti pois killistä ja annoimme pienen nukkua. Herra nukkuikin melkein kaksi vuorokautta  putkeen syöden ja laatikolla välillä käyden. Ei auttanut edes Paavon makuuhuone katse houkuttelemaan Junoa masun lämmikeeksi.



Näin meillä. Myös Zooplussan talvitilaus on tehty. Katsotaan mitä kusti tuo :)
maanantai 14. marraskuuta 2011

Kissat sai uuden tähystyspaikan

Täällä meillä ihmispalvelijat olivat jo pitkään suunnitelleet hyllynpäällisen tyhjentämistä kissoille. Eräs syyspäivä pistimme asian vireille ja näin tapahtui. Kissoilta meni hetki ennenkuin tajusivat uudet mahdollisuutensa...


Juno testaa lauteitten pitävyyttä...


                                                     Paavoakin alkoi kiinnostamaan...
 
Turvallisinta on ajaa Pirpana pois ja tarkkailla itse rauhassa tilannetta..
                                           Lopulta hieman eri näkökannoiltakin. 

Hyllystä on muutaman viikon aikana tullut suosittu tähystyspaikka, mutta jostain syystä Junon meneminen sinne aiheuttaa meissä ihmisissä lähes aina kauheaa huolta...Juno meinaan "mittailee" jatkuvasti suoraa hyppyä maahan tai sivussa olevalle toiselle hyllylle tai tietokonetasolle joka on samaisen hyllyn alaosassa...olikohan tuo sittenkään hyvä idea?

Hieman jännityksellä odotan ensi viikonlopun kissanäyttelyitä Ed-stationilla...Viime syksynä Juno samoissa näyttelyissä nimittäin hurmasi tuomarin tukevalla ulkomuodollaan sekä karseella karvattomalla hännällään.
Ei liene muuta kuin kohtalon ivaa että ensin Juno kehitti aknen jälleen leukaan ja kun saimme sen pois alkoi kuplinta hännässä..
Minä olen kissaparkaa pyykännyt reippaasti joka toinen päivä ja patti hännässä on saatu laskemaan. Tällä hetkellä häntä on vaiheessa jossa näppy kuivuu pois->kutittaa->Juno kirputtaa sitä->karvat on lähteny. Onni onnettomuudessa että "selkeää" kaljua ei näy  ja toivon kovasti että parempaan suuntaan mennään. Muutama karva on kasvanut jo takaisinkin.
No katsotaan mitä tuleman pitää, jos ei muuta niin näyttelyt otetaan kokemuksen kartuttamisena ja Junon pentujen ihailureissuna. Tästä viisastuneena, mikäli näyttelyihin vielä joskus menemme en ilmoita Junoa enään koskaan marraskuun näyttelyihin sillä tähän aikaan on herran talin eritys huipussaan.

Syksy menee muuten omissa uomissaan. Naisihmisellä on päällä kauhean paha hopeakuume ja kissapojat pelleilevät kahdestaan. Harvoin onnistuu peuhua kameralle tallentamaan ja kun onnistuu se näyttää vaaralliselta tappelulta. Sitä se ei kuitenkaan ole.




maanantai 10. lokakuuta 2011

Junolla on taas tilanne päällä..


Kävipä tässä taas näin. Ehkä kuukausi sitten huomasimme Junon leuassa ruven. Ajattelimme sen kolhaisseen leukansa johonkin, mutta sittenpä lähti karvat! "Voi Perkele"- muistan ajatelleeni. Kasvattaja Ullan kanssa juteltuani mielessä pyöri kaksi vaihtoehtoa. Allergia - Akne siinäpä vasta valinnat :) Koska kissit piti joka tapauksessa viedä vuosittaiselle rokotukselle, varasin ajan Catvettiin hieman etuajassa jotta leuasta saataisiin hieman enemmän tietoa. Tämähän siis tapahtui 19.9.2011 juri sopivasti Junon synttäripäivänä. Eihän se kauheen kilttiä ollut, tiedän ;) Reissu oli leuan osalta yhtä tyhjän kanssa, eläinlääkäri totesi että jotain siinä on, mutta ei tarvitse huolestua koska iho ei ole rikki!?! - Eipä liene normaalia tuokaan että kolli leuasta kaljuuntuu totesin johon eläinlääkäri antoi vaihtoehdot allergia tai akne. Paljonpa viisastuimme asiasta.

Hyvänä uutisena saimme kuulla kummankin kollin painon pudotuksesta.  Junon vertailukohta n. vuodentakaa 5,88Kg ja nyt 5,21Kg, Parvosen kohdalla ero oli suurempi (onneksi) 6,47Kg ja nyt 5,95Kg. Liikuntatuokiot ovat siis tuoneet tulosta :)

Junon leuan suhteen ajattelin karsia mahdollisen allergian syyt pois. Ensin ruokavaliosta poistui kala, Power of Naturen raksut sekä myöhemmin kana. En huomannut mitään (kumapaankaan suuntaan) 2-3 vko:n kokeilupätkällä joten palasin normaaliin ruokintasysteemiin. Eräänä iltana satuin sitten sattumalta googlettamaan kissan aknen ja löytyi tälläinen kuva: 


Ja vastaapa tuo melko hyvinkin meidän tilanteeseen (mustaa murua ei näy koska olin ne hetki sitten rapsutellut pehmeällä hammasharjalla pois) joka näkyy tässä:


Nyt siirryin karsintamenetelmän vaiheeseen kaksi: Junon leuka pestään joka toinen päivä vuosi sitten rasvahäntään määrätyllä lääkeshamppoolla ja kas, mielestäni tilanne alkaa olemaan hallussa. Allekirjoittaneen silmät voivat toki huijata mutta mielestäni karvat ovat alkaneet kasvamaan takaisin. Jeee!!!!

Ai mitä muuta? Noh...Talon ihmisväki on viimeaikoina pohtinut kovasti sitä millä kriteereillä kissa valitsee itseään miellyttävän lepopaikan? Tokihan on ymmärrettävää että mieluisimman lepopaikan sijainti vaihtelee, mutta miten voimme selittää sen että esimerkiksi Paavo on siirtänyt lepoleirinsä eteisen kakkilan kannelle? Kyseessähän on vain kova päällystetty vaneri. Toinen POP-paikka löytyi äidin tuoman etelänmaan tyynyliinan päältä, jolle emme heti keksineet käyttöä. Käyttöä keksi Paavo, joka uskomattomalla tarkkuudella parkkeeraa persiinsä ihan keskelle kangasta. Tästä eksoottisesta tyynyliinasta tuli niin rakas paikka Paavolle että edes Juniperille ei siitä liikene tassunpaikkaa vaan Parvonen häätää kylmästi satunnaiset vierailijat omalta superpaikaltaan.


Äitini ilahtui kovasti uutisesta koska Paavohan on hänen lellikissansa. Väitti kivenkovaan että syy-yhteys löytyy siitä että äidin haju tietää aina pullaa jota Parvonen osaa jo odottaa vanhempien vierailun yhteydessä.






En tiedä olenko aikaisemmin maininnut mutta Paavo RAKASTAA harjaamista (yllä..) Juno ei niinkää arvosta ihmisen suorittamaa turkin hoitoa vaan hoitelee täplänsä ihan itse.

Toisinaan turkin siivous operaatio vain meinaa vierittää kissan piskuisesta pussista ulos..


Juno on muuten osallistumassa marraskuiseen Ery-Sydin näyttelyyn kumpaisenakin päivänä..siis mikäli leuka saadaan siihen kuntoon että kehtaa näytille viedä. Mikäli huhut pitäisivät kutinsa olisi samaisissa näyttelyissä mahdollisuus nähdä myös herra Juniperin molemmat pojat..jotka ovat varmasti kasvaneet vielä komeammiksi kuin isänsä!
Vaikka kyllähän nyt siis kaksivuotias Juniperkin osaa komealta näyttää...

 

Catvetistä kyllä ystävällisesti sanoivat että kirjoittavat ilmaiseksi todistuksen mikäli näyttelyihin emme voikkaan osallistua, että saisi edes osan ilmottautumisen kustannuksista takaisin. Tämähän on sitten vain plan b, ja tähtäimessä siintävät karvainen leuka sekä näyttelyt.

Alla vielä ihanan pörröinen kuvasarja poikain päiväunista. Onpa Juno tehnyt Paavolle villin kampauksenkin niskavilloihin ja nenänvarteen.


 
 

                                                          Lokakuinen Haaga kuittaa.
lauantai 17. syyskuuta 2011

Kakkatemppuja, näytelmiä ja muita jekkuja


Huh, Kylläpäs sitä on jälleen aika vierähtänyt nopeasti.. Kesäloma loppui jo ajat sitten ja aika on kulunut kiitettävästi työn ja opinnäytetyön välimaastossa. Onneksi jälkimmäisestä pääsee pian eroon!

Kissapoikien elämään kuuluu kaikenkaikkiaan hyvää, vaikka pieniä ongelmia ja kakkajekkuja on ollutkin. Niistä myöhemmin, päivitys jatkukoon jotakuinkin ajallisessa järjestyksessä ;)

Kesän loppupuolella tein jälleen tilauksen Zooplussaan, ja postipoika kantoikin hikisenä jälleen paketin ovelleni heinäkuun lopussa. Paketin tärkein sisältö oli tietenkin uusi kiipeilypuu joka piti tietenkin koota aamukahvia hörppiessä. Kissojen mielestä muutama matkalla hajonnut tuoreruokapussi ja niistä marinoituneet pahvipakkaukset olivat paljon kiinnostavampia:)

Jostain syystä suuret paketit järkyttävät aina meidän kissoja, myös multapussit (20 l) ja muut aiheuttavat kummaa säpinää ja dramaattisia ilmeitä. 



Vasemmassa kuvassa Juno kauhistelee laatikoita ja  oikealla Paavo testaa uutta kiipeilypuuta päiväunitarkoituksiin.

                     

 Kesällä ilmenny kissapoikien rähistely ja sähistely vähentyi ilmojen viilentyessä ja nykyisin velikullat ovatkin jälleen hyvia kaveruksia. Nyt olohuoneessamme on kaksi kiipeilypuuta joissa kummasssakin on pussukka, tosin jostain syystä tämä uusi on kuitenkin heidän mielestään paras.


Meillä on satunnaisesti väännetty Junon kanssa kakkapaikasta paljonkin. Jostain syystä ulostaminen juuri räsymaton päälle on Junosta ollut aina aivan vastustamattoman mukavaa ja siksi jouduimme eväämään kissoilta itsenäisen oleskelun makuuhuoneessamme. Jekkujen unohduttua kissat ovat satunnaisesti saaneet siellä jälleen oleskella, eikä vahinkoja ole sen koommin sattunut. Kesän lopussa päätin sitten heittää vanhan eteisen maton roskikseen ja siirsin makuuhuoneen räsymaton eteiseen- väliaikaisesti...VIRHE! Juno ei enään osannut laisinkaan mennä maton vieressä olevaan kakkilaan vaan kopautteli papanansa suvereenisti matolle tai maton alle, joka ikinen päivä! Kiitin useasti onneani siitä että kissojemme kikkareet ovat kovia ja tahraamattomia :) Matto jouduttiin poistamaan ja jekut jäivät siihen..tai no ainakin tältä haavaa.

Herra Northalla Juniper käväisi myös ihan muutama viikko sitten näyttelyssä vantaan myyrmäessä. Vaikka Junolla olikin taas hirmuisen jännää, sopeutuminen tilanteeseen kävi tällä kertaa hieman nopeammin kuin aikaisemmin. Häkissä lymyiltiin peitteiden alla, mutta reippaasti herra huuteli takaisin kun jotain kehtasi kysyä. Sylihoidossa ei jännittänyt enään sitäkään vahää, tai jos jännittikin niin sitä ei kehdattu näyttää viereisen häkin pikkuprinsessa Taran nähden. Kasvatuskodin uusi neiti kiinnosti siinämäärin että kaula venyi naapurihäkin suuntaan muutamaan otteeseen kymmeniä senttejä ;)

Näyttelyistä muistoksi tuli Junolle ihka ensimmäinen serti avoimessa luokassa. Jotain jatko äänestyksiä siinä piti vielä odotella (oisko ollu tuomarin paras tai värin paras..) ja pikku Junolla tuli kirjaimellisesti hätä housuun. Sylistä kuului vain lohduton määkäisy ja lattialle päästyänsä kikkareita olikin jo joka puolella...Oli siis varsin kotuullista että palkintoruusukkeessakin luki CAC :)

Sitä jaksaa kyllä ihmetellä että miksi arvosteluseteleiden lukemiseen tarvitaan pikakirjoituksen oppimäärä...joka toiseen sanaan tarvitaan villiä mielikuvitusta, vaikka tää ei edes ole pahin.


Eniten allekirjoittaneen mieltä lämmitti kuitenkin setelin loppuosassa olevat kommentit kunnosta ja yleivaikutelmasta.


Talvi on alkanut..Jos Junoa ei näy pitää olla varovainen koska pikku mies etsii itselleen ne parhaimmat paikat jotka ovat siellä missä on pehmeää ja lämmintä.


Jekut mielessä. Jos Junolle ei anneta huomiota niin paljon kuin hän mielestään tarvitsisi on aika ottaa jekkugallerian repertuaari käyttöön. Useimmin käytetyt temput (ja eniten huomiota/ärtymystä ihmisissä aikaansaavat) ovat lundian hyllyn cd-osaan kiipeäminen/sulloutuminen, roskakaapin lonksuttaminen ja avaaminen ikean lapsilukosta huolimatta ja makkarissa kakkahuutelun leikkiminen (sitten kun menee paikalle kissa kapsahtaa selälleen purraamaan..).

Viimeiseksi Junon melkein kaksivuotiskuva. Junolla on maanantaina 19.9 syntymäpäivät jonka kunniaksi kissa pääsee lääkäriin rokotuksiin sekä kartoittamaan tilannetta pienen leukaihottuman takia. Voi pojat, asuupa meilla KOMEA kolli!



maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kesän säpinää.

Kesä on mennyt ihan kauhealla vauhdilla kissapoikien kanssa. Aamumuonan jälkeen tulee pyyntö parvekkeelle ja siellä sitten ollaan usein kellittykkin seuraavan ruokaan saakka. Juno tietenkin siellä missä on lämpimintä ja Paavo siellä missä viileintä (tosin käyhän se aina ensin hieman auringossa).

                      




















Huomattiinpa yksi kuuma kesäpäivä että molemmat kissanpeditkin tulivat tarpeeseen, mutta ihmisen logiikka ei sitä kyllä kerro miksi 30 asteen helteillä mennään fleecepussukkaan nukkumaan.


Meitä ihmisväkeä väilillä hieman naurattaa tämä Parvosen koko kun ei kissa meinaa mihinkään mahtua nukkumaan ilman ettei tursuisi joltain reunalta yli.

Viimeikoina ollaan huomattu poikien välillä jonkin asteista eripuraa mutta välillä ovat edelleen kuin paita ja peppu. Parvosella tuntuu olevan ehkä helteen takia niin tuskaisan kuuma että iltariehan sijaan pitää murista ja sähist kaverille pöydän alta. Juno parka on ihan ihmeissään eikä keksi muuta tekemistä kun kaihoisan kaverin huutelun jonnekkin tuntemattomaan. Ihmisten huomio on alkanut myös kelpaamaan aiempaa enemmän ja sitä saadakseen uusiakaan temppuja ei kaihdeta! Kolli huutaa ja kaatuu selälleen huutamaan. Välillä riittää että ohikulkevan ihmisen lahje riittää laukaisemaan tämään suuren kaatumisen koska onhan selällään söpöilevä Oci kolli 10 ainakin kymmenen kertaa houkuttelevampi hellimisen kohde kuin vaikkapa tavallisesti istuva :)

Tässä on muutama räppäisy siitä tavallisemmasta arjesta, jolloin tapaukset ovat vain ilman erityishuomion tarvetta.

  Ja viimeiseksi Herra Juniperista ärsyttävän omahyväinen kuva, jossa tyyppi esittelee ehkä muutamaa kaula juonnetta tai jotain. Ehkä tieto maailman söpöimmistä pennuista saa ilmeen näin maireaksi.

Tässä kerran vielä linssiluteen perus pose. En vieläkään tiedä minkä väeiset silmät oikeasti on kun ne välillä on keltaiset ja välillä vihreet?
Sain kaverilta lainaksi eläinten trimmauslaitteen, jolla ajelen mahdollisesti Pavesta hieman lyhytkarvaisemman.. Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta nyt kun ilmat näyttävät viilentyneen ei siihen akuuttia tarvetta olen jättänyt asian hautomaan. Vähän se kyllä houkuttelisi mutta oma hauskuus ei taida olla riittävä syy toisen nöryyttämiseen??
torstai 26. toukokuuta 2011

Junosta tuli eilen kolmen pienokaisen isukki

Eilen sain iloisia uutisia Old-Indian kissalasta, sillä Junon keväinen mielitietty oli synnyttänyt kolme potraa pentua. Uutisiin Juno ei ottanut oikein kantaa, mutta talon ihmisväki oli onnensa kukkuloilla!
Junolla on nyt ainakin yksi kanelitäplikäs, yksi rusketäplikäs jälkeläinen...viimeisen väristä ei ota vielä selvää. Pentueen omistaja arveli kokelasta vaaleaksi suklaaksi tai beigeksi.

Tänään aamulla yllätin pirpanan aurinkokylvyssä aamuvoimistelun merkeissä:

                            Kaikki alkoi siitä että yllätin Junon tästä asennosta kahvia hakiessani..


                                 Ja sitten kun kipaisin nopeasti kameran alkoi maan mainio aamujumppa..


                              Tuore isukki haluaisi tosin ettei jumppa tatamilla olisi muuta kuin hän..


                                                                     Kaulan venytys..


                                                                     Makuu-spagaatti...


                                                                      Etujalkojen kurotus.. 
 
 
'"No Photos!!!"



                                                                            Kierähdys...


                                                      Leuan kurkotus ja kielen venytys...


                                                             Tarttumaotteen harjoitus..

                                               
                                             Takajalan venytys ja varpaiden avaus...


Tunnisteet

Lukijat