perjantai 25. marraskuuta 2011

Marraskuiset näyttelyt sekä pussi!


Olimme siis ilmoittautuneet Myllypuron Ed-Stationilla  järjestettyihin näyttelyihin. Tälläkertaa molemmiksi päiviksi! Syynä tähän oli ensisijaisesti se että näkisin muuttuuko/rentoutuuko Juno toisena päivä vai spennaako herra alusta loppuun. Toinen syy oli mahdollisuus Championiksi valmistumiseen.

Lauantaina saavuimme kukonpierun aikaan Myllypuroon eläinlääkärin tarkistukseen. Minua jännitti mitä eläinlääkäri sanoo Junon hännästä. Häntä ei siis kerennyt palautumaan normaaliin karvaansa näyttelyihin mennessä. Yllätys oli melkoinen kun eläinlääkäri ei reagoinut häntään sanallakaan! Kaiken lisäksi Juno näytti minulle että pienten tissiposkien alla asuu oikea kissa. Ei nimittäin pelännyt tarkastavaa eläinlääkäriä juuri yhtään. Toisin sanoen häntä ei ollut jalkojen välissä :)
Häkki kasaan ja kissa häkkiin. Naapuriin asettui jälleen Tara- kissa ja siihen viereen vielä toinen kaunis tyttöoci joka vielä juoksi! Mahtoi Junolle aueta aikamoinen hajujen sinfonia..

Ensimmäisen päivän arvostelu meni oikein hyvin, vaikkakin lauantain tuomari sanoi ihan suoraan että tämän päivän kisat jäävät tähän hännän kunnon vuoksi. Juno osoitti arvostelupöydällä jo toisen kerran päivan aikana kuinka käyttäydytään. Vaikka ennen pöydälle menoa jännitti ihan kauheasti.

Tälläinen lappu tuli lauantaina
Lauantaita ilahdutti vielä Junon poikien näkeminen näyttelyissä. Mustis, joka nimensä mukaisesti on TOSI tummanruskea nuorimies, sai EX2 sekä alunperin kanelina pidetty (nyt siis suklaa) Sulo-poika nappasi EX1:sen! Lapsukaiset näyttivät tosi hienoilta ja Mustiksen olisin voinut kaapata vieläkin mukaan...:) Suklaa kun meillä on jo! heh..
Kotiin palattuamme Juno kävi ihan kierroksilla, juoksi pitkin ja poikin ja huuti jokaiseen ilmansuuntaan. Lopuksi nukahti Paavon kylkeen.


Toinen näyttelypäivä tuli Junolle yllätyksenä, eikä enään ollut yhtään samaa mieltä siitä että niin aikaisin piti jälleen lähteä. Laukkuun kyllä mentiin mutta sitä ei olisi saanut laittaa laisinkaan kiinni.
Onneksi häkki sisustuksineen oli jo valmiina paikoillaan niin Junon ei tarvinnut odotella liikoja laukussaan vaan pääsi piiloutumaan flanellin alle turvaan. Vaikka lauantainakin Juno kaivautui aina yksi jäädessään piiloon muisti kissa huudella vällyjen alta aina kun jotain siltä kysyttiin :) Kuitenkin sunnuntaina herra yllätti minut täysin hyppäämällä häkistä reippaasti syliini lepäilemään. Saattoi syynä olla myös naapurin viehko kissaneiti jonka kanssa vaihdettiin pitkiä katseita ja melkein nenuteltiinkin kunnes neiti sähähti oman varoituksensa Junolle. Juno parka ei tätä ymmärtänyt sillä olisihan tuollaiseen voinut tutustuakkin ilman sähinöitä :)

Sunnuntain arvostelussa tuomari ei huomioinut millään tavalla Junon häntää joka ihmetytti minua paljon. Juno pääsi värinparas kisaan ja hävisi sen toiselle kissalle. Syynä oli toisella puolella olevat kylkitäplät jotka melkein kainalon kohdilla ovat sen verran yhdessä että muodostavat tuomarin mielestä liikaa raitaa..no aivan sama, viimeinen CAC tuli ja Junosta valmistui Champion!

Juno värin paras kisassa. Kuva: Pekka Savolainen

Sunnuntain arvosteluseteli
Kummassakin arvostelulapussa mainitaan siitä että Junon pää on hieman "flat" mutta minkä kissa sille itse mahtaa? Emme siis kanna huolta moisista pikkuseikoista :) Mikäli seteleistä olen sanaakaan (tulkkauksenkaan jälkeen) ymmärtänyt ei paljoa muuta huonoa sanottavaa tuomarit löytäneet. Itseäni tietenkin lämmittävät erityisesti kehut lihaksikkaasta ja jäntevästä pakkauksesta.

Juno sai siis näyttelyistä kaksi ruusuketta, nyt vain pykälää isompia ja ne aiheuttavat päänvaivaa..mutta mitä minä selllaisella lemakortilla edes tekisin??

Ostimme Norhallan Ullan kanssa Junolle "valmistumis" lahjaksi pussukan, joka oli kyllä aika kallis (25€) mutta ilmeisen käytännöllinen sillä sen voi pestä kuumassa ja on tarpeeksi iso meidän isoille pojille. Junokin tykkäsi the Pussukasta ja loikoilikin siellä loppupäivän juttelemassa meidän kanssa.

Juno kurkkii Tara neidin häkkiin. Kuva: Ulla Haapanen
Kotiin palattuamme Paavo jäi kakkoseksi. Pussi sijoitettiin vanhan kirstun päälle patterin viereen ja siihen Pirpana Champion nukahti melkein saman tien kotiinpaluumme jälkeen. Nyt oli puhti pois killistä ja annoimme pienen nukkua. Herra nukkuikin melkein kaksi vuorokautta  putkeen syöden ja laatikolla välillä käyden. Ei auttanut edes Paavon makuuhuone katse houkuttelemaan Junoa masun lämmikeeksi.



Näin meillä. Myös Zooplussan talvitilaus on tehty. Katsotaan mitä kusti tuo :)
maanantai 14. marraskuuta 2011

Kissat sai uuden tähystyspaikan

Täällä meillä ihmispalvelijat olivat jo pitkään suunnitelleet hyllynpäällisen tyhjentämistä kissoille. Eräs syyspäivä pistimme asian vireille ja näin tapahtui. Kissoilta meni hetki ennenkuin tajusivat uudet mahdollisuutensa...


Juno testaa lauteitten pitävyyttä...


                                                     Paavoakin alkoi kiinnostamaan...
 
Turvallisinta on ajaa Pirpana pois ja tarkkailla itse rauhassa tilannetta..
                                           Lopulta hieman eri näkökannoiltakin. 

Hyllystä on muutaman viikon aikana tullut suosittu tähystyspaikka, mutta jostain syystä Junon meneminen sinne aiheuttaa meissä ihmisissä lähes aina kauheaa huolta...Juno meinaan "mittailee" jatkuvasti suoraa hyppyä maahan tai sivussa olevalle toiselle hyllylle tai tietokonetasolle joka on samaisen hyllyn alaosassa...olikohan tuo sittenkään hyvä idea?

Hieman jännityksellä odotan ensi viikonlopun kissanäyttelyitä Ed-stationilla...Viime syksynä Juno samoissa näyttelyissä nimittäin hurmasi tuomarin tukevalla ulkomuodollaan sekä karseella karvattomalla hännällään.
Ei liene muuta kuin kohtalon ivaa että ensin Juno kehitti aknen jälleen leukaan ja kun saimme sen pois alkoi kuplinta hännässä..
Minä olen kissaparkaa pyykännyt reippaasti joka toinen päivä ja patti hännässä on saatu laskemaan. Tällä hetkellä häntä on vaiheessa jossa näppy kuivuu pois->kutittaa->Juno kirputtaa sitä->karvat on lähteny. Onni onnettomuudessa että "selkeää" kaljua ei näy  ja toivon kovasti että parempaan suuntaan mennään. Muutama karva on kasvanut jo takaisinkin.
No katsotaan mitä tuleman pitää, jos ei muuta niin näyttelyt otetaan kokemuksen kartuttamisena ja Junon pentujen ihailureissuna. Tästä viisastuneena, mikäli näyttelyihin vielä joskus menemme en ilmoita Junoa enään koskaan marraskuun näyttelyihin sillä tähän aikaan on herran talin eritys huipussaan.

Syksy menee muuten omissa uomissaan. Naisihmisellä on päällä kauhean paha hopeakuume ja kissapojat pelleilevät kahdestaan. Harvoin onnistuu peuhua kameralle tallentamaan ja kun onnistuu se näyttää vaaralliselta tappelulta. Sitä se ei kuitenkaan ole.




Tunnisteet

Lukijat