Täpläturkki ja Raitapaita

Pakkasta pakoon peiton alle!

2012-02-05T04:05:00.000-08:00

Aikaa on taas vierähtäny kiitettävästi ja on ilmeisesti aika päivitellä tännekkin kuulumisia ja raportoida menneestä näyttelyreissusta.

Osallistuimme siis tammikuussa pidettyihin Surokin kissanäyttelyihin kumpaisenakin päivänä. Lauantain aamuherätyksestä selvittyäni lähdin Junon kanssa kohti kaapelia. Kissaparka oli lähtiessämme niin unessa että tajusi jotain tapahtuneen vasta kun pääsimme hyytävään pakkasilmaan. Vastalauseita esiteltiin kiitettävästi siihen saakka että hyppäsimme junaan.
Varsinaisissa näytelmissä menikin sitten hyvin. Junoa arvosteli mukava herra jonka mielestä oli hauskaa että Junolla oli niin paljon täpliä. Mutta eihän Ocilla niitä koskaan liikaa voi olla, vai voiko??? Joka tapauksessa setä piti Junosta niin paljon että kaikenlaisien parhauksien jälkeen hän nimesi vielä Juniperin tuomarin parhaaksi joka puolestaan johti paneeliin. Allekirjoittanut kummasteli taputuksia selkään ja onnitteluita kun enhän minä mitään ollut tehnyt. En edes ensin tajunnut mitä tapahtui, ja vaikka minulle asia selitettiinkin en oikein ymmärtänyt. Olihan se hienoa että katti parjäsi, mutta ei se minulle tärkeintä ole. Iloinen olin kuitenkin ja ennenkaikkea Northallan puolesta, sillä heillehän tuollaisista asioista on enemmän iloa kuin meille täällä Haagassa.

Toinen päivä menikin jo melkein rutiinilla hyvässä seurassa :) Junon arvostelu olikin jo hyvissä ajoin ja sertin saatuaan päivän kisat loppuivat siihen. Se kelpasi ihmisseurueelle jotka suuntasivat kahvion puolelle nauttimaan tuopposet sunnuntain kunniaksi. Seuraavaksi meitä on houkuteltu Viroon kevääksi..Saapa nähdä mitä siellä tapahtuisi jos ja kun reissu onnistuisi.

Junolle on myös näillä näkymin tiedossa suttura jos toinenkin. Ensimmäinen olisi tarkoitus treffata jo tässä kevät talvella ja se toinen..niin sitten joskus vuoden päästä :) Junolle laitetaan nimittäin implantti kaulaan. Laulelut ovat valon lisääntyessä kiihtyneet sellaisiin sfääreihin että me ihmiset sekoamme. On siihen muitakin syitä, mutta ei ihan tohdi niitä tässä vielä ladella.

Pakkasten saavuttua talon kissaväki ei viihdy enään kauheasti maantasolla. Talomme on vanha ja jokaisesta välistä vetää. Varsinkin Juniper kaivautuu peittoihin ja paitojen alle mäkisemään. Syliin tullaan koko ajan pörisemään ja leipomaan. Sillä on kylmä.
Juuri äsken kurkkasin sohvahuovan alle ja tälläinen sieltä löytyi:

Junolla on hurmaava tapa nukkuessaan vetää niskanahka melkein hupuksi pään päälle sekä lurpattaa korvia melkein suoraan sivuilla. Herralla on myös huvittava tapa aloittaa korina-ähinä tai muu tukehtumiselta kuulostava hengitys kun sen nostaa syliin tai hän tulee itse syliin nukkumaan. Sitä on tehty jo pennusta asti, ettei kyseessä liene kuitenkaan mitään vakavaa.

Paavo puolestaan jatkaa söpöilyään. Muutoksia on kuitenkin paksukaisessakin huomattu. Hoikentumisen myötä Paavon elämään on hiipinyt aktiivisuus, joka ei kyllä seuraavista kuvista kauheasti näy. Paavo leikkii todella paljon, yksinään, meidän kanssa sekä tietenkin säpisee Junon kanssa. Myös kesyyntymisessä on otettu askelia eteenpäin. Läheisyyttä haetaan huomattavasti enemmän kuin ennen ja sitä vaaditaan suureen ääneen! Tosin Paavon ääni on mitä on, käytännössä kuristaan ja piipitetään. Iso kissa hennolla äänellä. Se on meidän Paavo <3

Ohituskaista valmiina ja nokka kohti uusia tuulia!

2012-01-07T10:25:00.000-08:00

Joulukuussakaan Junon häntä ei ollut parantunut. Koko perheen hermot olivat riekaleina kun häntää, kutitti, ihmiset hätistelivät ja kissa ressaantui. Joulukuun loppupuoliskolla nappasin kissan kassiin ja marssimme eläinlääkärille vaatimaan antibiootteja. Kuuri saatiin, vaikkakin lääkäri sanoi ettei häntä hänen mielestään NIIN pahalta näytä..Eihän rasvahäntä lyhytkarvaisilla oikein muuten näykkään kuin karvattomina alueina, ja silloin se on jo paha. Tietenkin pitkäkarvaisemmat lajitoverit näyttävät draamaattisemmilta kun häntä on oikeasti rasvainen ja kaikkea...Onneksi lääkekuuri oli lyhyt ja se alkoi tuottamaan tulosta jo hyvin pian. Toisaalta se sai hetkellisesti masunkin löysälle, mutta vain hetkellisesti. Nyt hännässä kasvaa jo muutamaa (ihan pientä aluetta lukunottamatta) ihan oikeita karvoja! Alla oleva kuva on otettu jo muutamia viikkoja sitten, muutos on ollut huomattava jo tähänkin verrattuna.

Myös kissimirrien reviiriä on laajennettu jälleen oikein urakalla! Kuten kuvioon kuuluu, seinälle/katonrajaan ilmestyi emännän toiveen mukainen lauta yhdistämään kahta kattoon asti yltävää kiipeilypuuta. Materiaali on tavallista kuusilautaa, sekä pinnoitus vanhaa eteisen mattoa. Loppuviimeistelynä maalaus (asennusta seuraavana päivänä) ja vot! Ensimmäinen reissu tehtiin peräkanaa niin kuin veljekset ikään.

Palataksemme varsinaiseen asennukseen on kerrottava kissojen pahimmista painajaisista. Iskuporakoneen mukana tuli kylään tuttuja aikuisia ja sellainen pieni ja todella pelottava 3vee siskonpoika. Sitten vielä emännälle amppelikoukkuja jokaisen ikkunan eteen niin kurimus oli aivan valmis. Onneksi nämä vieraat tajusivat tuoda jonkin sorttimenti hyvitystäkin tullessansa. Kollipojat saivat jaettavakseen hiiren. Ei sellaiseta oikeaa pahoitteli Paavo, mutta paremman puutteessa sekin tuntui kelpaavan vähän liiankin hyvin.

Lautaa testailtiin koko ilta, ja varsinkin liikkuva lihapullamme Paavo tuntui jostain syystä repivän uudesta ohituskaistasta valtavat kiksit! Sattuipa ensimmäisenä iltana jo hurjia läheltä piti tilanteista kun tuntumaa otettiin ohitus ja kääntymistilanteissa, tavaran kuljetuksessa sekä kynsimisessa. Juno tyytyi lähinnä juoksemaan huolestuneena maristen villiintyneen Paavon perässä sekä harjoittelemaan äijämäisiä kurkistus asentoja ja sen sellaista:

Lauta maalattuna, siis valmiina. Juno tuntui aina välillä päätyneen laudalle hieman hämillään. Mitä tällä tulisi tehdä? Miksei tämä vie keittiön ruokakaapille saakka??

Muuten meillä täällä onkin mennyt Joulut ja Uudetvuodet rauhaisaan tapaan. Mitä nyt myrskypäivien aikana "jouduttiin" Paavon kanssa etsimään uusia harrastuksia kun linnutkin olivat menneet myrskyä piiloon. Ihminen ei valita jos syliarka kissa napittaa sylissä jopa 15min tapittaen videota Youtubesta.

Melkein perinteiseen tapaan sain vielä napsaistua uudenvuoden aattona epävirallisen kaverikuvan

Hyvää vaihtunutta vuotta siis kaikille kissoille ja kissaihmisille! Kaikkea jännää on ilmassa mutta ennen ylimääräisiä paljastuksia suuntaamme Surokin näyttelyihin Kaapelitehtaalle 14.-15.1.2012

Ps. Tätä kirjoitusta viimeistellessäni Paavo näytti jälleen Junolle rakkautta ja hyppäsi sen jälkeen lipittämään kahvia pöydälle jääneestä kupista. On tämä tajuton maailma!

Marraskuiset näyttelyt sekä pussi!

2011-11-25T01:58:00.001-08:00

Olimme siis ilmoittautuneet Myllypuron Ed-Stationilla järjestettyihin näyttelyihin. Tälläkertaa molemmiksi päiviksi! Syynä tähän oli ensisijaisesti se että näkisin muuttuuko/rentoutuuko Juno toisena päivä vai spennaako herra alusta loppuun. Toinen syy oli mahdollisuus Championiksi valmistumiseen.

Lauantaina saavuimme kukonpierun aikaan Myllypuroon eläinlääkärin tarkistukseen. Minua jännitti mitä eläinlääkäri sanoo Junon hännästä. Häntä ei siis kerennyt palautumaan normaaliin karvaansa näyttelyihin mennessä. Yllätys oli melkoinen kun eläinlääkäri ei reagoinut häntään sanallakaan! Kaiken lisäksi Juno näytti minulle että pienten tissiposkien alla asuu oikea kissa. Ei nimittäin pelännyt tarkastavaa eläinlääkäriä juuri yhtään. Toisin sanoen häntä ei ollut jalkojen välissä :)

Häkki kasaan ja kissa häkkiin. Naapuriin asettui jälleen Tara- kissa ja siihen viereen vielä toinen kaunis tyttöoci joka vielä juoksi! Mahtoi Junolle aueta aikamoinen hajujen sinfonia..

Ensimmäisen päivän arvostelu meni oikein hyvin, vaikkakin lauantain tuomari sanoi ihan suoraan että tämän päivän kisat jäävät tähän hännän kunnon vuoksi. Juno osoitti arvostelupöydällä jo toisen kerran päivan aikana kuinka käyttäydytään. Vaikka ennen pöydälle menoa jännitti ihan kauheasti.

Tälläinen lappu tuli lauantaina

Lauantaita ilahdutti vielä Junon poikien näkeminen näyttelyissä. Mustis, joka nimensä mukaisesti on TOSI tummanruskea nuorimies, sai EX2 sekä alunperin kanelina pidetty (nyt siis suklaa) Sulo-poika nappasi EX1:sen! Lapsukaiset näyttivät tosi hienoilta ja Mustiksen olisin voinut kaapata vieläkin mukaan...:) Suklaa kun meillä on jo! heh..

Kotiin palattuamme Juno kävi ihan kierroksilla, juoksi pitkin ja poikin ja huuti jokaiseen ilmansuuntaan. Lopuksi nukahti Paavon kylkeen.

Toinen näyttelypäivä tuli Junolle yllätyksenä, eikä enään ollut yhtään samaa mieltä siitä että niin aikaisin piti jälleen lähteä. Laukkuun kyllä mentiin mutta sitä ei olisi saanut laittaa laisinkaan kiinni.

Onneksi häkki sisustuksineen oli jo valmiina paikoillaan niin Junon ei tarvinnut odotella liikoja laukussaan vaan pääsi piiloutumaan flanellin alle turvaan. Vaikka lauantainakin Juno kaivautui aina yksi jäädessään piiloon muisti kissa huudella vällyjen alta aina kun jotain siltä kysyttiin :) Kuitenkin sunnuntaina herra yllätti minut täysin hyppäämällä häkistä reippaasti syliini lepäilemään. Saattoi syynä olla myös naapurin viehko kissaneiti jonka kanssa vaihdettiin pitkiä katseita ja melkein nenuteltiinkin kunnes neiti sähähti oman varoituksensa Junolle. Juno parka ei tätä ymmärtänyt sillä olisihan tuollaiseen voinut tutustuakkin ilman sähinöitä :)

Sunnuntain arvostelussa tuomari ei huomioinut millään tavalla Junon häntää joka ihmetytti minua paljon. Juno pääsi värinparas kisaan ja hävisi sen toiselle kissalle. Syynä oli toisella puolella olevat kylkitäplät jotka melkein kainalon kohdilla ovat sen verran yhdessä että muodostavat tuomarin mielestä liikaa raitaa..no aivan sama, viimeinen CAC tuli ja Junosta valmistui Champion!

Juno värin paras kisassa. Kuva: Pekka Savolainen

Sunnuntain arvosteluseteli

Kummassakin arvostelulapussa mainitaan siitä että Junon pää on hieman "flat" mutta minkä kissa sille itse mahtaa? Emme siis kanna huolta moisista pikkuseikoista :) Mikäli seteleistä olen sanaakaan (tulkkauksenkaan jälkeen) ymmärtänyt ei paljoa muuta huonoa sanottavaa tuomarit löytäneet. Itseäni tietenkin lämmittävät erityisesti kehut lihaksikkaasta ja jäntevästä pakkauksesta.

Juno sai siis näyttelyistä kaksi ruusuketta, nyt vain pykälää isompia ja ne aiheuttavat päänvaivaa..mutta mitä minä selllaisella lemakortilla edes tekisin??

Ostimme Norhallan Ullan kanssa Junolle "valmistumis" lahjaksi pussukan, joka oli kyllä aika kallis (25€) mutta ilmeisen käytännöllinen sillä sen voi pestä kuumassa ja on tarpeeksi iso meidän isoille pojille. Junokin tykkäsi the Pussukasta ja loikoilikin siellä loppupäivän juttelemassa meidän kanssa.

Juno kurkkii Tara neidin häkkiin. Kuva: Ulla Haapanen

Kotiin palattuamme Paavo jäi kakkoseksi. Pussi sijoitettiin vanhan kirstun päälle patterin viereen ja siihen Pirpana Champion nukahti melkein saman tien kotiinpaluumme jälkeen. Nyt oli puhti pois killistä ja annoimme pienen nukkua. Herra nukkuikin melkein kaksi vuorokautta putkeen syöden ja laatikolla välillä käyden. Ei auttanut edes Paavon makuuhuone katse houkuttelemaan Junoa masun lämmikeeksi.

Näin meillä. Myös Zooplussan talvitilaus on tehty. Katsotaan mitä kusti tuo :)

Kissat sai uuden tähystyspaikan

2011-11-14T01:40:00.001-08:00

Täällä meillä ihmispalvelijat olivat jo pitkään suunnitelleet hyllynpäällisen tyhjentämistä kissoille. Eräs syyspäivä pistimme asian vireille ja näin tapahtui. Kissoilta meni hetki ennenkuin tajusivat uudet mahdollisuutensa...

Juno testaa lauteitten pitävyyttä...

Paavoakin alkoi kiinnostamaan...

Turvallisinta on ajaa Pirpana pois ja tarkkailla itse rauhassa tilannetta..

Lopulta hieman eri näkökannoiltakin.

Hyllystä on muutaman viikon aikana tullut suosittu tähystyspaikka, mutta jostain syystä Junon meneminen sinne aiheuttaa meissä ihmisissä lähes aina kauheaa huolta...Juno meinaan "mittailee" jatkuvasti suoraa hyppyä maahan tai sivussa olevalle toiselle hyllylle tai tietokonetasolle joka on samaisen hyllyn alaosassa...olikohan tuo sittenkään hyvä idea?

Hieman jännityksellä odotan ensi viikonlopun kissanäyttelyitä Ed-stationilla...Viime syksynä Juno samoissa näyttelyissä nimittäin hurmasi tuomarin tukevalla ulkomuodollaan sekä karseella karvattomalla hännällään.
Ei liene muuta kuin kohtalon ivaa että ensin Juno kehitti aknen jälleen leukaan ja kun saimme sen pois alkoi kuplinta hännässä..
Minä olen kissaparkaa pyykännyt reippaasti joka toinen päivä ja patti hännässä on saatu laskemaan. Tällä hetkellä häntä on vaiheessa jossa näppy kuivuu pois->kutittaa->Juno kirputtaa sitä->karvat on lähteny. Onni onnettomuudessa että "selkeää" kaljua ei näy ja toivon kovasti että parempaan suuntaan mennään. Muutama karva on kasvanut jo takaisinkin.
No katsotaan mitä tuleman pitää, jos ei muuta niin näyttelyt otetaan kokemuksen kartuttamisena ja Junon pentujen ihailureissuna. Tästä viisastuneena, mikäli näyttelyihin vielä joskus menemme en ilmoita Junoa enään koskaan marraskuun näyttelyihin sillä tähän aikaan on herran talin eritys huipussaan.

Syksy menee muuten omissa uomissaan. Naisihmisellä on päällä kauhean paha hopeakuume ja kissapojat pelleilevät kahdestaan. Harvoin onnistuu peuhua kameralle tallentamaan ja kun onnistuu se näyttää vaaralliselta tappelulta. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Junolla on taas tilanne päällä..

2011-10-10T04:55:00.000-07:00

Kävipä tässä taas näin. Ehkä kuukausi sitten huomasimme Junon leuassa ruven. Ajattelimme sen kolhaisseen leukansa johonkin, mutta sittenpä lähti karvat! "Voi Perkele"- muistan ajatelleeni. Kasvattaja Ullan kanssa juteltuani mielessä pyöri kaksi vaihtoehtoa. Allergia - Akne siinäpä vasta valinnat :) Koska kissit piti joka tapauksessa viedä vuosittaiselle rokotukselle, varasin ajan Catvettiin hieman etuajassa jotta leuasta saataisiin hieman enemmän tietoa. Tämähän siis tapahtui 19.9.2011 juri sopivasti Junon synttäripäivänä. Eihän se kauheen kilttiä ollut, tiedän ;) Reissu oli leuan osalta yhtä tyhjän kanssa, eläinlääkäri totesi että jotain siinä on, mutta ei tarvitse huolestua koska iho ei ole rikki!?! - Eipä liene normaalia tuokaan että kolli leuasta kaljuuntuu totesin johon eläinlääkäri antoi vaihtoehdot allergia tai akne. Paljonpa viisastuimme asiasta.

Hyvänä uutisena saimme kuulla kummankin kollin painon pudotuksesta. Junon vertailukohta n. vuodentakaa 5,88Kg ja nyt 5,21Kg, Parvosen kohdalla ero oli suurempi (onneksi) 6,47Kg ja nyt 5,95Kg. Liikuntatuokiot ovat siis tuoneet tulosta :)

Junon leuan suhteen ajattelin karsia mahdollisen allergian syyt pois. Ensin ruokavaliosta poistui kala, Power of Naturen raksut sekä myöhemmin kana. En huomannut mitään (kumapaankaan suuntaan) 2-3 vko:n kokeilupätkällä joten palasin normaaliin ruokintasysteemiin. Eräänä iltana satuin sitten sattumalta googlettamaan kissan aknen ja löytyi tälläinen kuva:

Ja vastaapa tuo melko hyvinkin meidän tilanteeseen (mustaa murua ei näy koska olin ne hetki sitten rapsutellut pehmeällä hammasharjalla pois) joka näkyy tässä:

Nyt siirryin karsintamenetelmän vaiheeseen kaksi: Junon leuka pestään joka toinen päivä vuosi sitten rasvahäntään määrätyllä lääkeshamppoolla ja kas, mielestäni tilanne alkaa olemaan hallussa. Allekirjoittaneen silmät voivat toki huijata mutta mielestäni karvat ovat alkaneet kasvamaan takaisin. Jeee!!!!

Ai mitä muuta? Noh...Talon ihmisväki on viimeaikoina pohtinut kovasti sitä millä kriteereillä kissa valitsee itseään miellyttävän lepopaikan? Tokihan on ymmärrettävää että mieluisimman lepopaikan sijainti vaihtelee, mutta miten voimme selittää sen että esimerkiksi Paavo on siirtänyt lepoleirinsä eteisen kakkilan kannelle? Kyseessähän on vain kova päällystetty vaneri. Toinen POP-paikka löytyi äidin tuoman etelänmaan tyynyliinan päältä, jolle emme heti keksineet käyttöä. Käyttöä keksi Paavo, joka uskomattomalla tarkkuudella parkkeeraa persiinsä ihan keskelle kangasta. Tästä eksoottisesta tyynyliinasta tuli niin rakas paikka Paavolle että edes Juniperille ei siitä liikene tassunpaikkaa vaan Parvonen häätää kylmästi satunnaiset vierailijat omalta superpaikaltaan.

Äitini ilahtui kovasti uutisesta koska Paavohan on hänen lellikissansa. Väitti kivenkovaan että syy-yhteys löytyy siitä että äidin haju tietää aina pullaa jota Parvonen osaa jo odottaa vanhempien vierailun yhteydessä.

En tiedä olenko aikaisemmin maininnut mutta Paavo RAKASTAA harjaamista (yllä..) Juno ei niinkää arvosta ihmisen suorittamaa turkin hoitoa vaan hoitelee täplänsä ihan itse.

Toisinaan turkin siivous operaatio vain meinaa vierittää kissan piskuisesta pussista ulos..

Juno on muuten osallistumassa marraskuiseen Ery-Sydin näyttelyyn kumpaisenakin päivänä..siis mikäli leuka saadaan siihen kuntoon että kehtaa näytille viedä. Mikäli huhut pitäisivät kutinsa olisi samaisissa näyttelyissä mahdollisuus nähdä myös herra Juniperin molemmat pojat..jotka ovat varmasti kasvaneet vielä komeammiksi kuin isänsä!
Vaikka kyllähän nyt siis kaksivuotias Juniperkin osaa komealta näyttää...

Catvetistä kyllä ystävällisesti sanoivat että kirjoittavat ilmaiseksi todistuksen mikäli näyttelyihin emme voikkaan osallistua, että saisi edes osan ilmottautumisen kustannuksista takaisin. Tämähän on sitten vain plan b, ja tähtäimessä siintävät karvainen leuka sekä näyttelyt.

Alla vielä ihanan pörröinen kuvasarja poikain päiväunista. Onpa Juno tehnyt Paavolle villin kampauksenkin niskavilloihin ja nenänvarteen.

Lokakuinen Haaga kuittaa.

Kakkatemppuja, näytelmiä ja muita jekkuja

2011-09-17T05:11:00.000-07:00

Huh, Kylläpäs sitä on jälleen aika vierähtänyt nopeasti.. Kesäloma loppui jo ajat sitten ja aika on kulunut kiitettävästi työn ja opinnäytetyön välimaastossa. Onneksi jälkimmäisestä pääsee pian eroon!

Kissapoikien elämään kuuluu kaikenkaikkiaan hyvää, vaikka pieniä ongelmia ja kakkajekkuja on ollutkin. Niistä myöhemmin, päivitys jatkukoon jotakuinkin ajallisessa järjestyksessä ;)

Kesän loppupuolella tein jälleen tilauksen Zooplussaan, ja postipoika kantoikin hikisenä jälleen paketin ovelleni heinäkuun lopussa. Paketin tärkein sisältö oli tietenkin uusi kiipeilypuu joka piti tietenkin koota aamukahvia hörppiessä. Kissojen mielestä muutama matkalla hajonnut tuoreruokapussi ja niistä marinoituneet pahvipakkaukset olivat paljon kiinnostavampia:)

Jostain syystä suuret paketit järkyttävät aina meidän kissoja, myös multapussit (20 l) ja muut aiheuttavat kummaa säpinää ja dramaattisia ilmeitä.

Vasemmassa kuvassa Juno kauhistelee laatikoita ja oikealla Paavo testaa uutta kiipeilypuuta päiväunitarkoituksiin.

Kesällä ilmenny kissapoikien rähistely ja sähistely vähentyi ilmojen viilentyessä ja nykyisin velikullat ovatkin jälleen hyvia kaveruksia. Nyt olohuoneessamme on kaksi kiipeilypuuta joissa kummasssakin on pussukka, tosin jostain syystä tämä uusi on kuitenkin heidän mielestään paras.

Meillä on satunnaisesti väännetty Junon kanssa kakkapaikasta paljonkin. Jostain syystä ulostaminen juuri räsymaton päälle on Junosta ollut aina aivan vastustamattoman mukavaa ja siksi jouduimme eväämään kissoilta itsenäisen oleskelun makuuhuoneessamme. Jekkujen unohduttua kissat ovat satunnaisesti saaneet siellä jälleen oleskella, eikä vahinkoja ole sen koommin sattunut. Kesän lopussa päätin sitten heittää vanhan eteisen maton roskikseen ja siirsin makuuhuoneen räsymaton eteiseen- väliaikaisesti...VIRHE! Juno ei enään osannut laisinkaan mennä maton vieressä olevaan kakkilaan vaan kopautteli papanansa suvereenisti matolle tai maton alle, joka ikinen päivä! Kiitin useasti onneani siitä että kissojemme kikkareet ovat kovia ja tahraamattomia :) Matto jouduttiin poistamaan ja jekut jäivät siihen..tai no ainakin tältä haavaa.

Herra Northalla Juniper käväisi myös ihan muutama viikko sitten näyttelyssä vantaan myyrmäessä. Vaikka Junolla olikin taas hirmuisen jännää, sopeutuminen tilanteeseen kävi tällä kertaa hieman nopeammin kuin aikaisemmin. Häkissä lymyiltiin peitteiden alla, mutta reippaasti herra huuteli takaisin kun jotain kehtasi kysyä. Sylihoidossa ei jännittänyt enään sitäkään vahää, tai jos jännittikin niin sitä ei kehdattu näyttää viereisen häkin pikkuprinsessa Taran nähden. Kasvatuskodin uusi neiti kiinnosti siinämäärin että kaula venyi naapurihäkin suuntaan muutamaan otteeseen kymmeniä senttejä ;)

Näyttelyistä muistoksi tuli Junolle ihka ensimmäinen serti avoimessa luokassa. Jotain jatko äänestyksiä siinä piti vielä odotella (oisko ollu tuomarin paras tai värin paras..) ja pikku Junolla tuli kirjaimellisesti hätä housuun. Sylistä kuului vain lohduton määkäisy ja lattialle päästyänsä kikkareita olikin jo joka puolella...Oli siis varsin kotuullista että palkintoruusukkeessakin luki CAC :)

Sitä jaksaa kyllä ihmetellä että miksi arvosteluseteleiden lukemiseen tarvitaan pikakirjoituksen oppimäärä...joka toiseen sanaan tarvitaan villiä mielikuvitusta, vaikka tää ei edes ole pahin.

Eniten allekirjoittaneen mieltä lämmitti kuitenkin setelin loppuosassa olevat kommentit kunnosta ja yleivaikutelmasta.

Talvi on alkanut..Jos Junoa ei näy pitää olla varovainen koska pikku mies etsii itselleen ne parhaimmat paikat jotka ovat siellä missä on pehmeää ja lämmintä.

Jekut mielessä. Jos Junolle ei anneta huomiota niin paljon kuin hän mielestään tarvitsisi on aika ottaa jekkugallerian repertuaari käyttöön. Useimmin käytetyt temput (ja eniten huomiota/ärtymystä ihmisissä aikaansaavat) ovat lundian hyllyn cd-osaan kiipeäminen/sulloutuminen, roskakaapin lonksuttaminen ja avaaminen ikean lapsilukosta huolimatta ja makkarissa kakkahuutelun leikkiminen (sitten kun menee paikalle kissa kapsahtaa selälleen purraamaan..).

Viimeiseksi Junon melkein kaksivuotiskuva. Junolla on maanantaina 19.9 syntymäpäivät jonka kunniaksi kissa pääsee lääkäriin rokotuksiin sekä kartoittamaan tilannetta pienen leukaihottuman takia. Voi pojat, asuupa meilla KOMEA kolli!

Kesän säpinää.

2011-07-18T01:33:00.000-07:00

Kesä on mennyt ihan kauhealla vauhdilla kissapoikien kanssa. Aamumuonan jälkeen tulee pyyntö parvekkeelle ja siellä sitten ollaan usein kellittykkin seuraavan ruokaan saakka. Juno tietenkin siellä missä on lämpimintä ja Paavo siellä missä viileintä (tosin käyhän se aina ensin hieman auringossa).

Huomattiinpa yksi kuuma kesäpäivä että molemmat kissanpeditkin tulivat tarpeeseen, mutta ihmisen logiikka ei sitä kyllä kerro miksi 30 asteen helteillä mennään fleecepussukkaan nukkumaan.

Meitä ihmisväkeä väilillä hieman naurattaa tämä Parvosen koko kun ei kissa meinaa mihinkään mahtua nukkumaan ilman ettei tursuisi joltain reunalta yli.

Viimeikoina ollaan huomattu poikien välillä jonkin asteista eripuraa mutta välillä ovat edelleen kuin paita ja peppu. Parvosella tuntuu olevan ehkä helteen takia niin tuskaisan kuuma että iltariehan sijaan pitää murista ja sähist kaverille pöydän alta. Juno parka on ihan ihmeissään eikä keksi muuta tekemistä kun kaihoisan kaverin huutelun jonnekkin tuntemattomaan. Ihmisten huomio on alkanut myös kelpaamaan aiempaa enemmän ja sitä saadakseen uusiakaan temppuja ei kaihdeta! Kolli huutaa ja kaatuu selälleen huutamaan. Välillä riittää että ohikulkevan ihmisen lahje riittää laukaisemaan tämään suuren kaatumisen koska onhan selällään söpöilevä Oci kolli 10 ainakin kymmenen kertaa houkuttelevampi hellimisen kohde kuin vaikkapa tavallisesti istuva :)

Tässä on muutama räppäisy siitä tavallisemmasta arjesta, jolloin tapaukset ovat vain ilman erityishuomion tarvetta.

Ja viimeiseksi Herra Juniperista ärsyttävän omahyväinen kuva, jossa tyyppi esittelee ehkä muutamaa kaula juonnetta tai jotain. Ehkä tieto maailman söpöimmistä pennuista saa ilmeen näin maireaksi.

Tässä kerran vielä linssiluteen perus pose. En vieläkään tiedä minkä väeiset silmät oikeasti on kun ne välillä on keltaiset ja välillä vihreet?

Sain kaverilta lainaksi eläinten trimmauslaitteen, jolla ajelen mahdollisesti Pavesta hieman lyhytkarvaisemman.. Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta nyt kun ilmat näyttävät viilentyneen ei siihen akuuttia tarvetta olen jättänyt asian hautomaan. Vähän se kyllä houkuttelisi mutta oma hauskuus ei taida olla riittävä syy toisen nöryyttämiseen??

Junosta tuli eilen kolmen pienokaisen isukki

2011-05-26T02:14:00.000-07:00

Eilen sain iloisia uutisia Old-Indian kissalasta, sillä Junon keväinen mielitietty oli synnyttänyt kolme potraa pentua. Uutisiin Juno ei ottanut oikein kantaa, mutta talon ihmisväki oli onnensa kukkuloilla!
Junolla on nyt ainakin yksi kanelitäplikäs, yksi rusketäplikäs jälkeläinen...viimeisen väristä ei ota vielä selvää. Pentueen omistaja arveli kokelasta vaaleaksi suklaaksi tai beigeksi.

Tänään aamulla yllätin pirpanan aurinkokylvyssä aamuvoimistelun merkeissä:

Kaikki alkoi siitä että yllätin Junon tästä asennosta kahvia hakiessani..

Ja sitten kun kipaisin nopeasti kameran alkoi maan mainio aamujumppa..

Tuore isukki haluaisi tosin ettei jumppa tatamilla olisi muuta kuin hän..

Kaulan venytys..

Makuu-spagaatti...

Etujalkojen kurotus..

'"No Photos!!!"

Kierähdys...

Leuan kurkotus ja kielen venytys...

Tarttumaotteen harjoitus..

Takajalan venytys ja varpaiden avaus...

Voihan kevät.

2011-05-15T01:20:00.000-07:00

Blogiin ei ole vähään aikaan tullut mitään huttua, koska olen ollut itse tosi kiireisenä muissa hommissa.
Onneksi misut näyttää porskuttavan ihan kuin ennenkin ;)
Tärkeänä tietoja jaan kuitenkin sen että 27.5 on tärkeä päivä! Junosta olisi tarkoitus tulla isä Miss Marplen pennuille. Silloin on siis laskettu aika<3 Can´t wait!!!!

Tein taanoin tilauksen taas Zooplussaan ja tilasin kaivatun lohiöljyn lisäksi "ihan vähän vaan.." kaikkea muuta. Paketti maksoikin sitten 112€ ;)

Suurin hitti oli kuitenkin SlimCat-herkkupallo kissalle (tietty vaaleanpunainen)
http://www.zooplus.fi/shop/kissat/lelut/aktivointilelut/alypelit/142574

Laitettiin vielä teipillä pari pientä reikää umpeen, siten että raksuja voi tippua vain yhdestä kolosta ja Voilá! Tämä olikin sellainen lelu josta tarjoillaan jatkossa välipalat.
Varsinkin Juniper osoitti ihasteltavaa määrätietoisuuttaan tyhjentäessään viimeisenkin raksun pallosta. Puhisi pallon parissa kaikkiaan pari tuntia, jonka jälkeen uni maittoi.<--

Vaikka meillä ei vappua juhlittu, emme voineet estää juhlimiseen taipuvaiselta Parvoselta pientä karnevaalikulkuetta. Kaverilta saatu serpenttiini otettiin ilon kautta vastaan ja sen parissa "pikkuprinsessa" touhottikin melkein tunnin.."kun se rapisikin niin kivasti!!"

Minä pidän Junon sivuprofiilista ihan kauheasti, varsinkin nyt kun pojasta on tullut jo mies..Vaikka rotustandardissa muistaakseni toivottiin suoraa nenälinjaa, Junon kestoherne antaa vaan ihanan miehekkään silauksen. Niin, ja huomatkaa että kollinposket ovat valahtaneet kuvassa leuan alle :)

Tässä kuvassa Juno ottaa kevään ekoja aurinkokylpyjä. Onneksi nyt sitä saa taivaalta ettei enään tarvitse turvautua lampun sisälle menemiseen.

Hyviä uutisia ja uusia kokemuksia..

2011-04-18T02:32:00.000-07:00

Ensimmäisen lienee parasta kertoa teille että pesin Parvosen. Herrasta lähti niin helvetillisen paljon karvaa ettei muita vaihtoehtoja oikein siihen hätään ollut..Itse toimenpide ei ollut edes puoliksi niin vaikea kuin alunperin ajattelin. Pave pieni alistui märkään kohtaloonsa tyynesti, eikä yrittänyt kuin kaksi kertaa paeta avonaiseen pyykkikoneeseen :)

Pesun jälkeen alkoikin sitten aivan vimmattu kuivausprosessi johon minua ei kelpuutettu laisinkaan. Pieni ja märkä siili-olio juoksi ja kuivasi minkä tassuistaan kerkesi. Meillä ihmisillä oli täysi työ naurun pidättelyssä kun katsoimme touhua. Myös Junoa tilanne hieman kummastutti, mutta päätti sitten auttaa kaveriansa kuivauspuuhissa.

On myös todettava että pesu paljasti turkin alta ihan sopusuhtaisen kissin. Pientä vatsapussukkaa lukuunottamatta ei kovinkaan paljoa Junoa suurempi ole tämä mielikuvitus jättiläinen.

Tässä alla vasemmalla"hieman" isohkon näköinen kissa kotikissaksi. Kyseessä ei ole kuitenkaan uusi jättirotu, ainoastaan valehteleva kuvakulma..ja oikealla jokakodin varas No.1

Caturdayz..

Herra Juniperin morsiamelta kuului kivoja uutisia. Neiti näyttäisi olevan pieniin päin ainakin ruokahalun ja muiden pienien merkkien perusteella. Tämä pitkähäntäinen rääpäle (josta siis tulee isä-kissa)olisi muuten pärjännyt eräässäkin häntäkisassa ihan hyvin, sillä pituutta tuolla ruoskalla on kotimittausten perusteella komeat 33,5cm!

Kas, kas "Homma" hoidettu!!

2011-04-01T01:19:00.000-07:00

Näin sitten niin. Juno sai morsiamensa ja valtakunnassa kaikki hyvin. Edellisellä viikolla tuli tieto että Morsian huutelee ja aika on tullut. Kiirellä höökään Junon naisiin ja katselen hassua menoa. Olin alussa täysin varma sähinöistä, murinoista tai mamma kaulaan hyppäämisestä, mutta Juno yllätti minut täysin. Ilmeiseti pilkkuturkin alle on geneettisesti koodattu Sean Conneryn charmi, sillä Juno hoiti ensikertalaisensa pestin täydellisellä tyylitajulla. Tytölle ei oltu töykeitä vaikka se pieni sininen prinsessa hieman litsareita antoikin, nurkkiin ei pissailtu eikä tavaroita rikottu. Ensimmäinen astuminenkin tapahtui muutaman tunnin sisällä ensikohtaamisesta.

Tässä sitä mennään!! Kuva: Ulla Korjala

Homma hoidettu, nyt patsastelu on sallitua onhan takana miehen työ. Kuva: Ulla Korjala

Juno oli vierailulla kaksi päivää, joista toisen saattoi kuluttaa jo rennompin harrasteisiin. Myös tämän talouden pussukat tuli ilmeisen hyvin kokeiltua Kuva:Ulla Korjala

Kotiinpaluu meni aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Parvonen oli tosin silminnähden huojentunut ja pesi Junon naamaan silkaa iloaan. Juno kävi juomassa ja simahti sohvalle. Kyllä heräsi välillä sanomaan Miäh!

Seuraavana päivänä OMA pussi ja OMA kaveri todettiin kaikkein parhaimmaksi.

Vaikka ja mitä, voi elämä.

2011-03-21T03:01:00.000-07:00

Kamera on jälleen tyhjennetty ja siksi tää blogikin saa jälleen kuvasateen niskaansa. Mikäs siinä kun on hyvä kamera ja kauniit kuvattavat. Päivityksiä siis melkein kaikilla välisivuilla.

Täällä odotellaan sormet ristissä että kevään merkkejä alkaisi tapahtumaan muuallakin kuin täällä Haagassa :) Alla oleva kuva Junosta on mielestäni yksi onnistuneimmista pikästä aikaa(vaikka itse sanonkin..)

Tiesittekö että kissat voivat nukkua sydämessä? Minä en tiennyt ennen kuin näin...
Vasemmalla nautitaan kevään ensi lämmöistä, ja oikealla puolestaan heräämisestä...joka on oikeasti yksi prosessi tällä järjen jättiläisellä.

Tämä tässä on Pave, joka hyökkäsi eräänä päivänä Junon kimppuun...leikisti.

He ovat sellaisia kavereitä, jotka eivät ole niin pieniä enään, mutta luulevat toki että ovat samaa verta.

Sekopää kissa keskellä riehaa, ne on niitä hauskoja hetkiä kun kissa ei tajuu mikä sen sisällä heiluu ja heittelee :D

Ainiin...Meinasi ihan unohtua tämän kuvapaljouden keskellä. Kakkila on on nyt valmis!

Tein uudet lelut.

2011-03-14T02:41:00.000-07:00

Tein kateille uudet lelut, tavoittena tekovaiheessa tietenkin kaupanleluihin verrattuna parempi turvallisuus ja kesto. Tälläiset tuli :

Ilmeisesti tein jotain oikein, sillä tulos oli tämä:

Herra Pavetskinin leikistä kollaasi "Parvonen" sivulla!

Murren Murkina on meidän kissanruokakauppa.

2011-02-27T22:35:00.000-08:00

Lisää ruokailusta uudella sivulla!
first page
___________________________________________________________________________________
Lisäksi kerron teille lukijat myös tämän huomion. Bloggerin tilastojen mukaan yksi luetuimmista blogini sivuista on ollut Rasvahäntää koskeva tekstini. Kirjoitin sen alunperin juuri siksi, että siitä on hirveän huonosti tietoa saatavilla. Joidenkin kissaloiden sivuilla on lyhyitä tekstejä, mutta usein kyseessä on ollut jokin pitkäkarvarotu. Ilmeisesti kollien rasvahäntä on yleisempi kuin monikaan luulee, ja hoitokeinot kovasti värikkäitä ja mielikuvitusrikkaita. Asiallisillakin kissafoorumeilla hoitoa on annettu fairyllä ja talkilla ja ties millä (mitkä kuulostavat omaan kosrvaan aika jänniltä). Jos jollakin on tietämystä aiheesta muuta kuin mututuntumaa, olisi ihanaa että siitä julkaistaisiin joitakin virallisia artikkeleita,hoito-ohjeita, tutkimuksia...
Voin omasta kokemuksesta kertoa että ei ole kivaa googlata sanaa ja saada havainnollistavia kuvia vastaukseksi siitä kuinka kissan häntä mätii, tulee rankamuutoksia ja kuinka häntä amputoidaan lopuksi. Tilanne ei kuienkaan ole niin vakava jos häntään saa hoitoa asianmukaisin keinoin.

Me täällä odotellaan "innolla" tuleeko kevään kunniaksi jälleen patteja häntään. Tsemppii teille muillekkin pattihäntäisten kissojen omistajille, meillä tilanne on toistaiseksi ollut niin hyvä että en ole pariin kuukauteen pessyt hännän kuin kerran ylläpitotoimenpiteenä.

Ystäviä ystävänpäivänä.

2011-02-14T12:55:00.000-08:00

Koska tänään on ystävänpäivä julkaisen viimeviikkoisia kuvia ystävistä. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin Junolla ihan pienimuotoista kaksoisleuan alkua, mutta se sallittakoon :) Onhan hän kuitenkin mies!

..Pitkään ei tämän pojan kuitenkaan tarvitse vain tähän yhteen kainaloon kaivautua sillä pientä sutinaa tyttörintamalla on havaittavissa. Tulevaisuudessa, ehkä piankin pääsee nuori Juniper vienon neitikissan huomaan opettelemaan aikuisuuden saloja. Palvelusväki jännää kotirintamalla asioiden etenemistä, ensikertalaisiahan tässä ollaan itse kukin.

Asianmukaiset testit on otettu (negatiivisilla tuloksilla..) sekä eläinlääkärikäynnin yhteydessä virallisesti todettu kollin painon pudotus. Vaaka näytti tällä kerralla "vain" 5,1 kg.

Eräänä iltana Juno myös ilmoitti meille että ISOILLE kissoille sopivia kiipeilypaikkoja on asunnossamme aivan liian vähän. Tyyppi kiersi kaikki mahdolliset paikat, katseli ja mittaili silmissään haaveileva katse. Ennen kuin suurempaa vahinkoa ennätti tapahtumaan muotoilin vanhasta kiipeilypuusta astetta rankemman. Tähän mennessä ihan hyvillä tuloksilla. Ylimmälle tasolle menoa joutuu tosiaan hieman työstämään, mutta kyllä sinne pääsee kun oikein yrittää. Ihana Parvonen jäi tosin puolimatkaan, maan vetovoima on hänen kohdallaan hieman voimakkaampi <3

Arkistojen kätköstä

2011-01-31T00:18:00.000-08:00

Voi apua...nuo ovat olleet niin pieniä ja Juno vielä pienempi. Ajankohtaa arvioidessa tässä ollaan ehkä vuodentakaisessa tammikuussa jolloin Juno oli 4kk vanha. Onneksi on tuollainen ystävä joka opettaa kaiken tarpeellisen kissan elämästä.

Hauskaa alkavaa vuotta kaikille! niin ja Paven ja Junon sivuilla on taas kaikkea uutta...

Uusi kamera ja muuta mukavaa

2011-01-15T13:51:00.000-08:00

Noniin! Luvassa voi tulevaisuudessa olla kuvien tason nousua, kunhan alan ottaa haltuun upo-uuden kamerani manuaalia tai ylipäätään tajuamaan siitä mitään.

Ei ole sattumaa että herra Juniperin kuvat ovat lähes aina keittiössämme ottettuja. Kattia enään harvemmin muualla talossamme näkeekään, sillä yleinen päivystäminen, ihmisille pöydän alta hutaminen ja muu keittiö huliganismi ovat olleet suosittuja aktiviteetttejä täälläpäin. Lopulta on sitten hyvä kömpiä syliin tai lempipussukkaan nukkumaan kunnes on voimia kerätty uuteen keittövuoroon. Olen kuullut että kollit olisivat keskivertoa hankalampia saada syömään, mutta täällä se on ainakin täysin huhupuheeksi todistettu. Todiste jälleen siitä ettei kaikkea kuulemaansa/lukemaansa kannata uskoa ;)

Ruokaa vaaditaan kovaan ääneen ja jos sitä ei ala kohtuullisen nopeasti tulemaan sitä hommataan itse. Roskis, astiakaappi, hella, lavuaari ovat ainakin kissan mielestä paikoja jotka aina kannattaa tsekata. Tietenkin on myös hyvin mahdollista, että setä kaipaa myös lempi huiskiansa, joita on pakon sanelemana säilytettävä jääkaapin päällä olevassa kaapissa.

Mietittiinkin tässä jo sitä pitäisikö testata leluille uutta paikkaa, mutta tuo tuntuu olevan ainoa kaappi tässä talossa johon kissat eivät ryykää ominpäinsä.. tilanne on siis mutkikas mutta sitä työstetään :)

Niin...ja sitten se kaikkein mälsin juttu. Joulukuussa kasvoi karvat häntään takaisin, mutta samaan kauppaan kuului muutama pissa.. ja tammikuussa saldona yksi, vai oliko se toisinpäin en muista. Onneksi kuset ovat osuneet 90% herrojen omille makuupaikoilleen, mutta tuntuu hieman kohtuuttomalta että Paven hieno trendipeti haisee pissalta, eikä edes omistaja omalta :( Uskoni siihen että tämä loppuisi kevään aikana on aika hatara. Oikeasti palvelusväki odottaa kevättä ja siitä seuraavaa valon huumaa pelonsekaisella kauhulla. Siihen saakka otan kuvia : D

Hyvää Joulua kaikelle kansalle!

2010-12-22T22:50:00.000-08:00

Juno on ymmärtänyt sen että pakkasella tärkeintä on muistaa pitää pää lämpimänä. Herra nukkuu suurimman osan ajasta vanhalla kirstulla ja kääntelee itseänsä sopiviin asentoihin, kuitenkin niin että jokin osa on koko ajan patterissa kiinni.

Kuvitella että kissat (lähemmäs kuusikiloiset) mahtuvat vieläkin samalle pienelle pylpyrälle hengailemaan!? Tämä voi tietenkin johtua myös siitä että olen ilmeisesti vihdoinkin saanut pojat hieman solakampaan kuntoon, ainakin Junon pentupyöreys on kadonnut lähes kokonaan :)

Tyyppi esitteli myös miehisiä taitojaan kasvattikodin henkilökunnalle männä viikonloppuna kyläilytapahtuman yhteydessä. Haistelua, uhmakasta tuijottelua, karvojen pörhistelyä ja lopuksi vielä näykkäisy. Meillä ei hyväksytä muiden kissaloiden tuoksuja, varsinkaan jos vieraiden pusakassa haisee kolli :) Onneksi tajusi edes vähän söpöillä ja keimailla. Parvonen sen sijaan saalisti tuttuun tapaan lattialta pullanmuruja. Olet mitä syöt <3

Uusia kuvia Junosta herran omilla sivuilla!

2010-12-13T14:12:00.000-08:00

Munallinen mies liehittelee jääkaappia...Lihat tiskiin perkele!

Haagassa voidaan tuhdisti, lämpimässä nukkuen, kaappeja availlen ja tiskipöydille hyppien. Miehisen elämän lakonisempaa jaksoa jonka aikana häntäkin on alkanut näyttämään normaalilta.

Paksu-Paavo puolestaan leikkii kuin vimmattu mutta kasvaa vain..Parvonen ei ole lihava, sillä on vain isot luut<3

Interaktiivinen luonto.

2010-11-27T14:49:00.000-08:00

Talvi on tullut ja toinen kissoista ei suostu enään menemään parvekkeelle ilman äärimmäisen hyvää syytä, koska hupia ei saa enään partsilta sitä etsitään sisätiloista monin keinoin. Viime viikon huippuhetkeksi muodostui nimeltämainitsemattoman uuden teeveekanavan ohjelmatarjonta joka koostui yksinkertaisista elävänkuvan pätkistä. Välillä ihmeteltiin Flamingoja ja alla olevia varpusia (kts kuvat.). Talon ihmiset saivat remakat naurut kun kuva siirtyi pian kuvien oton jälkeen varpusista Korkeasaaren karhuun joka raahasi lihaisaa jätti luuta hyvälle ruokailupaikalle (tässäkohdin Juno ei vielä tajunnut mihin varpuset jäivät, mutta oli silti nenä kiinni ruudussa..). Olen aina epäillyt että kissojen kiinnostus televisioihin on liittynyt ylipäätään liikkuvaan kuvaan mutta hetken karhua ihmetelleen Junon teot kertoivat toisin. Tassulla meinaan alettiin lätkimään karhun liha ateriaa ja sitä taidettiin hieman hampaillakin kolahduksesta päätellen koettaa. Karhu itse ei kiinnostanut pätkääkään.

Meidän uusi suosikki kanava. Jostain syystä eräänä iltana sieltä tuli 30 min vain lähikuvaa varpusista pensaassa....

Varpuset pensaassa-ohjelma alkoi tuntumaan yhtäkkiä hyvinkin jännittävältä..

Ruudun alakulmassa säksättänyt lintu ei ansitse Junon mielestä suunvuoroa.

___________________________________________________________________________________

On myös pikkuhiljaa alkanut ärsyttämään tuon kännykameran kuvien laatu..jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ostan itselleni mahtipelin joululahjaksi. Siinäpä sitten ainakin selviää kummassa päässä vika on :)

Kakkila on maino asia, se on nimittäin täällä!

2010-11-21T02:53:00.000-08:00

Kakkila kokonaisuudessaan. Alla on 5cm jalat ja pohjassa vatien mentävät aukot, näin vadit ovat tukevasti eivätkä pääse kaatumaan.

Kakkila ilman kantta: Tilaan on suunniteltu pieni eteinen jotta murut jäisivät sisään. Tarkoituksena käydä ostamassa matto tms. pohjalle.

Tälläinen näkymä on kakkakoneiden silmin, tosin valoa ei ole näin paljoa koska kansi on kuvassa poissa.

Juno testailee kannen kestävyyttä sekä materiaalien laatua. Hyväksyntä taisi tulla, sen verran paljon kulmia puskettiin.
_________________________________________________________________________________

Tosiaan. Mahtava juttu ja loota on nyt tutkittu ja omaksi otettu. Onnistunut versio visiostani jossa yhdistyisi eteisen penkki ja kissanvessa. Lootaan on vedetty nyt vain pohjamaalit koska tarkoitukseni on koristella se jollain/jotenkin sisustukseen sopivaksi (heti kun olen päättänyt millä maalaan koko eteisen!). Laatikoiden tekijä ilmoitti tekevänsä lootia myös muille pientä korvausta vastaan...mikälisikäli kokevat heillekkin ks. systeemin sopivan.

Meille tulee ihan oma Kakkila!

2010-11-15T00:22:00.000-08:00

Olen kärsinyt muutaman viikon vaikeasta ja toiminnallisesta sisustusvimmasta. Eteiseen ilmestyi tuunattu Lundian hylly ja seuraavaksi aloin järkeistämään kissojen hiekkisten sijaintia, ja kokoa. Surffailin netissä ja löysin aivan mainion blogin, jossa hyötykäytetään Ikean tavaroita sisustukseen hieman erillaisella tavalla..
Koska en halua ehdointahdoin enempää ruotsalaisen firman tuotteita kotiini aloin suunnittelemaan kakkilaa itse.
Lähtökohtaisesti sen piti olla laatikko jonka päällä voi istua (kun tulee eteiseen), niin pitkä että sinne saa kaksi laatikkoa, ja tietenkin niin korkea että Pavekin mahtuu asioilleen :)
Kerroin innosta piukeana ideani vara-isälleni joka innostui selkeästi ideasta aivan yhtä paljon kuin minä ja pian täällä mittailtiinkin jo touhukkaasti hillomunkkien ja kahvin voimalla! Mietimme materiaalit, käytettävyyden, tulevia koristeluita (jotka teen mä) ja kaikkee. Sitten Vanhukset painuivat mökille mittojen kanssa.

Isänpäivän aamuna sain sitten mukavan kuvaviestin :)Lisää kuvia laitan sitten kun saan mahtihuussin tänne kotiin saakka.

Kirjauduin muuten pitkästä aikaa Photobuckettiin ja löysin sieltä huisin edit osion, siellä voi tehdä helposti vaikka mitä kivaa kuville :)

Kuvassa siis Juno, oma komea kollini <3

Ai niin, ne näyttelythän meni jo!

2010-10-24T02:07:00.000-07:00

Siellä oltiin ja Ex 3 oli sen päivän saldo. Onneksi muut kisaan osallistuneet kissat sai ne muut palkinnot kun olisihan se ollut kurjaa jos ne olisivat jääneet kokonaan jakamatta :) Junon arvosteli Italialainen Tuomarisetä joka olikin tosi nopee hommissaan. Juoksin hakemaan kissaa joka ei varmastikkaan kauheasti osannut arvostaa hernesäkinrooliaan ravatessani takaisin.

Tuomari tutki ja lääppi tärkeän näköisenä Pirpanaa ja sitten se sanoi: " I Prefer More Athletic", tuo lause lukee arvostelusetelissäkin. Muusta setelissä ei sitten oikein selvää saanutkaan..viisaammat tulkkasivt käsialaa sitten myöhemmin minulle ja olihan siellä sitten melkein kaikki muu erinomaista paitsi häntä ja vatsanseutu.
Juno parka ei vaikuttanut Italialaista pienellä tukevuudellaan eikä kapisen näköisellä rasvahännällään. Kummallisia nuo tuomarit :)
Loppupäivä menikin karaistessa herraa olemaan muuallakin kuin piilossa, ja juuri kun alkoi homma toimimaan pitikin sitten lähteä kotiin päin.

Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja mukaan tarttui taas kaiken näköistä..Tietty kaikkii herkkuja ja sitten Parvoselle eri trendikäs makuualusta ja Junolle Jussi-paita talvikeleille!

Ehkä minä vielä jokinpäivä Junoa menen vielä näytille viemään...Vaikka virallinen naimalupa on saatu niin kiinnostaisi tietää mitä sitten sanotaan kun häntä on kunnossa ja muutama sentti silavaa sulateltu pois!

Meidän kissat tekee ihan itse ruokaa!

2010-09-26T09:22:00.000-07:00

Meidän kissat on ihan liian omatoimisia.

Olen kaksi kertaa saanut ystävän hoitamaan niitä reissujemme ajaksi ja molemmilla kerroilla olemme saaneet tekstiviestitse tiedon tyyppien sikailusta. Ensimmäisellä kerralla pieni avaamaton 500g raksupussi oli saanut kyytiä. Se oli haettu kaapista ja avattu yhteispelillä, silloinen hoitaja kysyi pitääkö niille antaa vielä ruokaakin.

Viime viikonloppuna olimme Tukholmassa jonne sain viestin: "Oli muuten teidän pojut vetässy kaapista pari lautasta je ne oli menny rikki, mutta no hätä, mie lakasin ne pois lattialta." Siis mitä? Tyypit olivat siis ramboilleet ylä astiakaapin oven auki ja kaivaneet sieltä itselleen virikettä tai ruokaa. Kaapissa on joskus ollut raksupussi ja toisinaan sulkainen leikkikalu, joka on ollut siellä piilossa.

Meinattiin kuolla nauruun kun näimme Tukholmassa sielujemme silmin kuinka Juno on operoinut ovia auki samalla kun Parvonen on huudellut ohjeita. Seuraavalla kerralla kun olemme lähdössä pitemmäksi aikaa pois täytynee keittiö teipata umpeen.

Juno osallistuu elämänsä toiseen näyttelyyn 9.10

2010-09-23T00:19:00.000-07:00

Juno oli elämänsä ekassa näyttelyssä Messukeskuksen Pet-Expossa toukokuussa. Päivä oli minun sekä Junon kannalta äärimmäisen jännittävä. Kaikille muille kissoille piti hieman murista vaikka sylissä oltiinkin. Tuomarinkin pöydällä mentiin ihan myttyyn. Ekasta näyttelystä saimme kuitenkin EX1 arvostelun, joka oli ihan kiva juttu.

Koska keväinen näytelmä oli vielä nuorten luokassa ja Junokin ihan keskenkasvuinen päätin ilmoittaa sen lokakuuksi näytelmään, josko morsianehdokkaitakin löytyisi. Toiveena olisi myös se että pikkumies oppisi käyttäytymään muuallakin kuin kotona.

Tässä linkki Ery-Sydin näyttelyyn.
http://www.ery-syd.net/nayttelyt.htm

2010-06-11T04:44:00.000-07:00

Elämäni ensimmäinen kerta kun blogia yritän syytää ilmoille. Vaatii minulta aikamoista aivopinnistelyä näin alkuun. Mutta jokatapauksessa tarkoitukseni on näille sivuille päivitellä Junon ja Parvosen kuulumisia sekä kissoihin liittyviä ajatuksiani. Ennalta mainittakoon että kirjoitusasu ei tule olemaan hääppöinen vaikka parhaani yritänkin :D